Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tärkeitä muistutuksia menneestä ja tulevasta

Merkkipaalu

Uskollisella tsekkiläisorhillani oli eilen merkkipäivä, hän täytti 300 000 km, ja matka senkun jatkui, pakko oli tosin pysätä ikuistamaan tämä merkkipaalu. Hyvin hopiaratsuni jaksoi senkin päivän huolimatta siitä, että rallatella rytyyttelin pisin rospuuton raiskaamia kinttupolkuja yli sata kilometriä. Siihen nähden jaksoi kyllä jälkikasvukin yllättävän hyvin, siitä nostan hänelle putkipipoa, koska ei sattunut hattua matkaan.




Aamu me aloitettiin kuitenkin Kuhmon Luontokeskus Petolasta, jossa käytiin tutustumassa Suomen suurpetoihin sekä maakotkaan ja metsäpeuraan. Näiden elintavoista ja ominaisuuksista jäikin paljon asiaa mieleen, ihan uuttakin. Myönnän, että sisäinen lapseni teki vallankaappauksen ja saikin oikein rökälevoiton, kun löysin pienen karhunpesän, jossa oli pehmoinen lattia, nalleja ja jossa kuului non stoppina suomalaisia kansansatuja. Mukula mua sieltä jo häteisteli, että tuletkos. Mun sisäinen lapseni olisi myös ihan hirveästi halunnut itselleen keltaisen ilvespipon ja saikin henkisen itkopotkuraivarin, kun järjen ääneni kertoi sille, että antaas nyt olla vaan, et kumminkaan sitä pidä. Sinne jäi se, nyyh!

Tästä mä sain ekan muistutuksen
Musta tuntui, että mun sielunmaailmani repi mua aamusta asti taas kahteen eri suuntaan ja kovaa. Kävin ankaraa sisäistä taistelua sisälläni kahdella eri rintamalla. Mikäs sen paremmin teemaan sopisi, kuin vierailu talvisotamuseossa, muistomerkeillä ja taistelupaikoilla. Tämä ohjelma osoitti mulle taas suunnan mihin kulkea ja sain jättää sisäisen vääntöni hetkeksi. Talvisotakierrosta varten on muuten ladattavissa appi, joka kertoo jokaisen kohteen historiasta. Gps:kin siinä on, mutta ainakaan mun Huaweissa se ei toiminut, jouduin siis navigoimaan toisella laitteella ja tarkastamaan kohteet ja kuuntelemaan tarinat toisella. Sovelluksen voi ladata Talvisota Kuhmossa -sivustolta.

Ensimmäinen kohde oli laajin ja ainoa opastettu kohde. Jyrkänkosken tukikohdassa on kesäisin kolme viikkoa paikallisen reserviläisjärjetön puolesta opastus ja esillä on talvisodan aikaista välineistöä sekä raskasta että kevyempää aseistusta. Minulla oli kunnia kuulla erään vanhemman herran kertomuksia talvisodan taisteluista Kuhmon alueella. Sain kuulla monta tarinaa, jotka varmasti jäävät mieleen, kun tarinoiden jälkeen minulle esiteltiin vielä tapahtumista tehdyt taulut. Olin hyvin vaikuttunut kaikesta tästä ja kiitollinen saamastani henkilökohtaisesta kohdekierroksesta. Ja tapahtui siinä pari sellaistakin asiaa, että sain tajunnan räjäyttävän muistutuksen siitä, että mulla on vielä yksi hyvin tärkeä tehtävä kesken ja se on otettava työn alle heti lomien jälkeen. Tosin mulle luvattiin siihen vähän apujakin kyllä. Teen sen minkä olen luvannut, riippumatta siitä mihin tai kenelle olen tullut luvanneeksi.














Köykäisellä askeleella vaan...
Sää oli kamala, vettä kaatoi lähes koko ajan ja pari kohdetta jäi siksi koluamatta, mutta olihan niitä, Jyrkänkosken lisäksi mm. Luvelahti, Kilpelänkangas, Laamasenvaara ja Tyrävaara. Toisissa kohteissa ei ollut nähtävää, mutta sovellus kertoi tapahtumista. Olimme melko jäässä, kun palattiin leirintäalueelle. Oli varattava saunavuoro ja niinpä isäntä saunan meitä varten lämmitti ja saatiin vielä puolituntia lisäaikaa. Ihanat löylyt, teinikin jaksoi saunoa koko ajan. Kuumia löylyjä, viileitä jäähyjä, uimaan en tohtinut, kävin kokeilemassa vettä, oli niin jäätävän kylmää (kovaa virtaava paikka), että setänä olisin muuttunut tädiksi ainakin viikon ajaksi.

Täytyy myöntää, että vaikka näistä reissuista voi sanoa olevan jo kokemusta, mulle on käynyt tässä yksi varusteluvirhe. Mulla ei ole itselleni yhtään pitkähihaista paitaa mukana. On siis toki fleece- ja neuletakkia, mutta niinku paita, no ei ole. On mulla kaksi sifonkista pitkähihaista, että niistä sopii sitte repiä lämpöä roppaan. Otin ne mukaan, ettei hartiat ja käsivarret niin kovin pala auringossa. Hah ja hah! Ei ole ollut vaaraa palamisesta, sitä varten ois täytynyt sammua nuotioon tai jotain. Ja vaikka sää onkin vain varustelu- ja asennekysymys, niin kyllä tää veden tulo alkaa vähän jo tympiä. Haluun aurinkoenergiaa, mä toimin aurinkoenergialla! Mikä on semmonen loma, ettei saa akkujaan ladattua? Joku saa jotenekin muuten, mutta muhun on asennettu sitä varten semmoset henkiset aurinkopaneelit ja ne ei oo kyllä liikakäytöllä olleet tällä turneella.

Luojan kiitos, on edes kumisaappaat matkassa!
Mutta mä elän toivossa, nyt just ei ainakaan sada. Oomme siirtyneet jo Kajaaniin. Sotkamon kautta ajaessa päätettiin, että seuraavalla lomalla mennään sitten Vuokattiin muutamaksi päiväksi, näytti sitä paljon kivalta. Huomenna on Kajaani-päivä, eikä varmaankaan tartte edes sanoa, että on luvattu vettä, mutta hiukan on povattu enempi aurinkoa ja lämpöä niihin aikoihin kun päädymme Suomussalmelle, mutta siihen on vielä kaksi yötä, joten sitä ei mietitä nyt. Nyt on aika viettää laatuaikaa juniorin kanssa ja pestä se Unossa ihan sata-nolla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...