Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Elämän sain soimaan!

Toivoin edellisessä kirjoituksessa elämälleni uutta henkireikää. Tiedättekös, se todellakin löytyi. Asiassa on se yllättävä puoli, että uusi henkireikä löytyi sittenkin siitä vanhasta.

Olen joutunut viimeaikoina uudelleenjärjestelemään kovalevyäni melko perusteellisesti ja se on osoittautunut lopulta hyvin mutkattomaksi. Minun on pitänyt miettiä, mikä oikeasti on tärkeää, mitä mä oikeasti haluan tehdä, mitä mä haluan saavuttaa, mitä mä haluan oppia, mitä mä rakastan, mitä mä pidän arvossa, missä mä haluan kehittyä, tarkemmin sanottuna, millaisen suunnan mä haluan elämälleni. Totesin ilokseni lopulta, etten olekaan ollut niin hukkateillä kuin luulin. Ne kaikki tekijät olivat sittnekin jo siinä olevassa paletissa, mun piti vaan vähän arvottaa niitä uusiksi ja antaa asioille uusi tärkeysjärjestys. On asioita, joita mä teen silkasta ilosta ja intohimosta ja on asioita, joita vaan pitää elämässä tehdä. Aina ne asiat eivät kohtaa, kuten tällä hetkellä, mutta sain ne kulkemaan vieretysten, vähän kuten suksien jäljet kulkevat hengessa rintasin, samaan suuntaan vieden. Voihan olla, että sukset menevät jossain kohden ristiin, mutta tässä se on vertauskuvallisesti jopa toivottavaa, erilleen kulkemisesta tuleekin enemmän ongelmia, kuten aiemmin kuluvana vuonna olen saanut todeta.

Tiedän, että ongelma on ollut hyvin pitkälle omassa päässäni, mutta minkäs teet, kun kaikki on ja pysyy samassa jumissa ja solmussa. Ei aukea, vaikka miten väntäisi. Silloin on kai ihan hyväkin lakata hetkekesi rimpuilemasta, kuten tein. Havaitsin äkkiä, että tekniikkani oli ollut ihan väärä. Olin unohtanut, mitkä ovat elämän kantavia voimia ja että ne kantavat voimat lopulta aina pesevät ne vastavoimat ihan sata-nolla. Antauduin noiden vastavoimien valtaan vähäksi aikaa, tai oikeastaan ihan liian pitkäksi aikaa. En vain mahtanut mitään niiden päälle vyöryvälle ylivoimalle, tukehduin sinne alle ja kadotin hetkeksi ison osan itseäni johonkin.

Minun on ollut pakko olla viimeaikoina hyvin itsekäs. Joku nimittäisi sitä terveeksi itsekkyydeksi ja alan itsekin ensikertaa ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Kaltaiselleni uhrautujalle elämän omiin käsiin ottaminen on ollu haastavaa ja aiheuttanut paljon syyllisyyttä, ehkä täysin aiheetontakin. Mutta nyt alkavat asiat olla paremmalla tolalla. On ollut niin paljon sellaista, mistä on vain ollut pakko repiä itsensä irti, sanoa, että sori, mutta ei käy enää, en ota tätä vastaan enää, riitti, kiitos. Olen löytänyt rakkauden, nimittäin omaa elämääni ja itseäni kohtaan.

Mua on aina ärsyttänyt naistenlehtien jutut, jossa itseäni hieman vanhemmat naiset kertovat, miten nelikymppisenä elämä vaan jotenkin avautui, perspektiivi muuttui ja kaikki jotenkin vain valkeni. Ajattelin, että pitäkäähän tunkkinne, ihmeellistä myyttien hehkutusta, että ei mulle ainakaan noin käy. Näin olen kuulkaa kaatunut omaan epäuskooni ja vähättelyyni. Minusta on kovaa vauhtia tulossa yksi näistä naistenlehtien malliesimerkeistä. Annan sen kuitenkin itselleni anteeksi, sillä tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin mitä sen vastakohta olisi, siis jos olisi malliesimerkki miestenlehdissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...