Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Poppalooralla päähän - näin pahoinpitelet itsesi autolla

Autoilu on hyvin vaarallista. Tai oikeastaan auto on vaarallinen kapistus, sillä ajaminen ei välttämättä lisää ollenkaan sen vaarallisuusastetta, ainakaan mun kohdallani. Haluankin tarjoilla teille informaatiopläjäyksen auton uhista, jotta voitte parhaanne mukaan välttää pahoinpitelemästä itseänne sillä. Mitään swot-analyysiä en nyt kuitenkaan rakenna, mahdollisuudet saatte miettiä itseksenne.

Saattaa olla yllättävä tieto, etten ole koskaan onnistunut jättää sormiani auton oven väliin. Ehei, sehän olisi aivan liian tavanomaista ja tylsää. Minäpä jätin korvani auton etuoven väliin ja haluan tarkentaa, etten muistuta siipimutteria, korvani eivät todellakaan ole kovin ulkonevat. Mutta niin vaan jäi väliin, eikä kukaan uskoisi tätä, ellei mun faija olis ollut paikalla todistamassa tapahtumaa. Faijan auto se olikin, myös muiden autoja kannattaa siis varoa. Isäukko nauroi itsensä miltei tajuttomaksi ja mun korva oli kuin Mikki-hiirellä, se tykytti silleen kuin piirretyissä. Ja mua vitutti.

Lähes päivittäisellä vaaravyöhykkeellä ovat käsivarret. Ne ovat aina mustelmilla olkapään ja kyynärpään välistä, koska sopivalla korkeudella viuhuvat auton oven yläkulmat osuvat niihin. On makea paikka, etenkin, kun kolahtaa aina samaan kohtaan, jossa on jo mustelma. Etuovella mä olen myös lyönyt silmäni, leukani ja poskipääni mustiksi. Eikä tartte kysyä, että miten. Emminä vaan tiedä, se vaan tapahtuu. Kerran löin myös nenän auki, onneks oli paperia, matka jatkui tuppo sieraimessa. Oven väliin mulla jäi viimekesänä myös jalka, tästä olenkin kirjoittanut. Meni kepeillä kulkiessa vähän aikaa. Mä nyt vaan satuin unohtamaan, että jalka on hyvä nostaa auton sisäpuolelle ennen oven sulkemista. Ei kaikkee voi aina muistaa.

Jos ovi onkin vaarallinen, ei ole yhtään turvaisampi takaluukku, jolla säännölisesti lyön itseäni päähän. Tai sitten kaveria lyön, jos oma pää ei ole sopivasti hollilla. Eipä ole kauankaan, kun tämän viimeksi suoritin. Mä alan olla aika hyvä tässä, ihan timantti, en enää edes hiomaton.

Voisi kuvitella, että auton osat, joilla itseään voi lyödä, olisivat jo tulleet käsitellyiksi, mutta eipäs olekaan. Rankaalla voi myös kumauttaa itseään kaaliin. Minähän oon silleen ittellinen ja puuhakas, että haluan yleensä vaihtaa ihan itse renkaani, ihan vaan koska voin ja koska osaan, ja haluan näyttää maailmalle, että minähän en tartte äijiä renkaitani vaihtelemaan tai tekemään mitään muutakaan. Kerran mä sitten taas puuhastelin, sain pultit irrotettua, mutta rengas meni jotenkin linkkuun ja piti oikein voimainsa takaa rykäistä. Kyllä lähti, ja sama lentoa rykäisin koko kiekon otsikkooni. Tästä mulla on kuvamateriaaliakin, valitettavasti kuvassa ei näy enää renkaan kuvio, sitä paljon makeesti osui, että refleksinomaisesti tuli väistämättä vähän hieraistua osumapaikkaa.

Auton sisällä on myös jokusia vaaranpaikkoja. Etusormen ja peukalon välinen iho tuntuu makoisalta turvavyön välissä. Tarkoitan siis sitä klipua ja rämmälettä, johon se klipu kliksautetaan, niiden väliä. Joskus jäin korvaläväristä kiinni penkinsuojukseen ja tukka mulla jäi hansikaslokeron väliin, jokusia haivenia irtos peruukista kun nousin pystyyn. Miks helvetissä muuten auton hansikaslokero on just hansikaslokero? Mulla ainakaan oo siellä ikinä mitään **tun hanskoja. Siellä on auton paperit, vanhoja huoltokuitteja, pari taskulamppua, joista on paristot vuotaneet tai tyhjät, talvella jäätyneitä kosteuspyyhkeitä, linssittömät aurinkolasit, pari laturia, jotka eivät lataa, muutama piuha soittimen ja luurin väliin, jotka on pakkasessa taittuneet kosketushäiriöisiksi, pala sinitarraa ja sulakkeita. Mutta mitään haskoja ei ole, ei ole ollut ikinä. Absuria!

Pahin juttu, mitä autoilu on mulle aiheuttanut, on kahden niskanikaman murtuma, mut sitä ei varmaankaan lasketa, koska mulla ei varsinaisesti ollut osuutta tähän asiaan vaan mun perään ajettiin. Mut mikä tuuri siinäkin taas. Auto ajoin mun takana olevan auton perään jotain olematonta pariakymppiä, se mun takana oleva auto lennähti mun autoa päin ja sen seurauksena mä oon neljä kuukautta sairauslomalla. Autoon ei tullut mitään, peräkoukku vähän vääntyi. Akka hajoo, mut auto vaan on ja pysyy. On mun kärrykin silti saanut kärsiä. Kerran mä yritin mökillä ihan konkreettisesti mennä sillä perse edellä puuhun. Helvetti, että hävetti, katoinhan mä peilejä, mut unohdin taustapeilin, ja se puu on ollut siinä aina. No, ei voinu muistaa, ni. Kymmensenttistä ei myöskään kannata tipauttaa tupakansytkäriin, silleen tulee räjäyttäneeksi valikoituja sulakkeita. Poks vaan!

Eli kyllä, autoilu on vaaratekijä, mutta eipä näitä vaaroja paljonkan talvirajoituksilla tai millään
muillakaan pykälillä torjuta. Autokouluissa pitäis olla semmonen tunti, että näin et pahoinpitele itseäsi ajoneuvolla. Miettikää oikeesti, missä kunnossa mä olisin, jos mulla ois C-kortti, tai vielä järeämpi. Kyllä en mahtais enää olla hengissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...