Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Pikatoimituksella uusi henkireikä, kiitos!

Mä tarvitsen nyt nopeasti ja kipeästi elämälleni uuden trakeostomian elikäs henkireiän. Vanha hapenottokanava on tukittu ja vaikuttaa siltä, että sitä reittiä pitkin ei henki pääse pihisemään enää ikinä. Musta tuntuu, että mä tukehdun ihan kohta. Kun elämäntilanne on se, mikä on, mulle on ollut ihan äärimmäisen tärkeää päästä vapaaviikonloppuina vähän hengähtämään, pois näistä kuvioista, tekemään jotain, mikä vie ajatukset hetkeksi ihan toisaalle. Ne on ainoita juttuja, mistä oon saanut vähän voimaa puskea sitten arjenkin läpi taas. Mut nyt on henkäily vanhoja röörejä pitkin tehty mahdottomaksi ja mä en tiedä, mitä keksisin. Vituttaa, myönnetään, ja samalla on täysin turha ja hyödytön olo. Tai sit mä oon vaan luuseri. Ehkä niinkin.

Viimeviikonloppuna mä kävin vähän hengittelemässä metsässä. Sekin on ihan hyvä juttu, mut siitä hommasta puuttu jotain, koska mulle on tärkeetä saada tehdä jotain hyödyllistä, olla jotekin avuksi ja tehä hommia jonkun hyödyksi. Metikössä hortoilu ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään eikä mihinkään, se ei tee mua kenellekään hyödylliseksi. Mut yhtäkaikki, metsään riensin rinkkani kanssa. En ole varma, otinko reissun luonnosta nauttimisen vaiko kuntoilun kannalta. Kallistun ehkä jälkimmäiseen, koska keli ei ollut järin nautinnollinen, oli tasaisen harmaata ja tuuli aivan helvetisti.

Patikoin yöksi yhdelle autiotuvalle. Vuorokauden reissulle kertyi mittaa 18 km, mikä oli niissä olosuhteissa riittävästi. Matkalle osui pari vesistönylityspaikkaa. Uimaan ei toki tarvinnut ryhtyä, toisessa kohtaa oli lautta, toisessa vene, joilla sai hilattua itsensä vaijeria pitkin yli. En oo koskaan pitänyt noista. Myönnän, että vähän pelotti, kun rinkan kanssa kikkailin yksinäni. Sinne kun ois molskahtanut, niin kukaan ei ois koskaan edes tiennyt mun sinne menneen. Ehkä veneeseen jääneestä rinkasta olis voinut jotain päätellä. Hurja sivutuuli ja matalalla oleva vesi vaikeuttivat ylitystä. Tuuli painoi niin, että eteen päin hilautuminen oli raskasta ja matalan veden vuoksi oli hankalaa saada lautta lähelle rantaa, jottapääsi kuivin jaloin (ja vaattein) tukevalle maalle.

Pääsinhän mä perille kuitenkin ja sain vaihdettua nihkeät vaatteet kuiviin. Pikkuisen kun sai ruokaa kupuun, alkoikin jo mukavasti ramaista. Olin ihan valmis nukkumaan jo siinä seitsemän aikoihin, ja mitäpä siellä olisi sen enempiä duunaillutkaan, kun keli ei sallinut ulkona tulilla oleskelua ja oli pimeää kuin mörön perseessä. Olishan se uni muuten maistunutkin, mut hiiret päättivät pitää oikeen kunnon bileet. Onneksi rapinoista tajusin jo ajoissa pelastaa evääni. Sidoin ne pyykkinaruun muovipussissa roikkumaan. Yks hiirulainen oppi lentämään ja muuttui kertalaakista lepakoksi, kun erehtyi kävelemään mun päälläni. Sen mä vaan sanon, että en kyllä tajua sanontoja "hiirenhiljaa" tai "olla hiljaa kuin hiiri". Kyllä eivät ole hiljaa ne! Jeesus, mikä mekkala!

Aamulla lähdin sitten syötyäni lompsimaan takaisin autolle. Vesistöjen ylikin pääsin jo jotenkin enempi rutiinilla, vaikka kyllä edelleen kammotti. Vaan perkele, meninpä silti, ihan itte, ja tässä oon vieläkin. Pidin vähän pidemmän evästauon matkalla ja pidin leppoisasti tulia siinä, kun illalla oli niistä jäänyt nauttimatta. Käristelin makkaraa, lämmittelin räpyöitäni ja mietin, että oonkohan minä ihan viisas. Semmonen pieni retki siis tuli tehtyä. Oon minä nautinnollisempiakin reissuja tehnyt, mutta saipahan edes aikansa kulumaan. Vähän yksinäistä puuhaa se kyllä kieltämättä oli, pää oli jotenkin niin turta, että jäi sisäisetkin keskustelut vähän laihoiksi.



Mutta jaa-a, mihin sitä sitten ryhtyis? Päivän horoskooppikin sanoi: "Tämä on elämän tarjoama mahdollisuus oivaltaa mistä sinun tulee päästää irti". No, kiitosta vaan, tuli oivalletuksi. Ei ne ihan turhia näköjään ole aina nuo horoskoopitkaan. Jään vaan miettimään, mistä rakosesta sitä alkais seuraavaksi ilmaa ottamaan. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...