Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

"Sano näätkö sä mua vaikken sun kaltainen oo..."

Mulla on ollut melkoinen päivä. Mä heräsin aamulla siinä samassa mustassa virrassa, joka on meinannut hukuttaa mut jo pidemmän aikaa, siinä virrassa, johon mä viimeksi olen joutunut kastautumaan yli kymmenen vuotta sitten. Jossain kohtaa mä huomasin vaellelleeni siihen samaan rantaan ja liottelevani varpaitani sen veden pyörteissä. Yhtäkkiä havahduin siihen, että ne pyörteet olivat vetäneet mut mukanaan syvyyksiin. Taas.

Olen kokenut viimeviikkoina syvää arvottomuutta ja merkityksettömyyttä. Olen tuntenut olevani aivan paska kaikessa, mihin ryhdyn, täysin riittämätön, ikuinen häviäjä, totaalisen kelpaamaton mihinkään, edes ihmiseksi, varsinkaan ihmiseksi. Tähän lie ollut montakin syytä, eikä vähäisin ole se vittuilu ja nokkiminen, jota mä olen saanut eräältä taholta osakseni koko kesän. Tätä voisi pitää pikkuasiana, mutta se ei ole. Nälvimisen perimmäinen aihe on ollut mulle alunperinkin iso asia ja kun tähän kytketään valtava pettymys siitä, että joku moiseen lähtee, lähti multa matto alta ihan täysin. En olisi ikinä vonut uskoa tulvani kiusatuksi vielä tässä elämäni vaiheessa, en etenkään taholta, jolta mä nyt tämän kaiken olen niskaani saanut. Olen syvästi pettynyt ja surullinen.

Tänään, yhtenä pimeimmistä hetkistä, joku universaali ihme lähetti mulle puhelinsoiton juuri oikeaan aikaan oikealta ihmiseltä. Sillä lie oikeasti ollut merkityksensä, että puhelin pirahti juuri silloin kuin pitikin. Helppo puhelu se ei ollut, tuli koluttua tuntemusten perukoita ihan huolella, mutta ainakin mä sen jälkeen tunsin jotain. Kipua se kyllä oli, mutta kipukin on tunne, kun vertaa sitä siihen kipsiin, jossa olen viimeviikot elänyt. Mä en ole tuntenut mitään, mä olen ollut ihan turta, semmonen henkisesti liikkumaton ihmismöykky mentaalisessa pakkopaidassani. Huomasin siis kykeneväni vielä kuitenkin tuntemaan jotain. Puhelun jälkeen en myöskään kokenut enää olevani täysin merkityksetön, yksin tässä maailmassa pyörivä piruparka, kuten olen jo pitkään tuntenut olevani. Se, että joku kertoi mun olemassaolollani olevan joku merkitys, nosti mun pääni pinnalle sieltä suonsilmästä, jossa olen polkenut paikoillani jo tovin yrittäen saada happea elossa pysymiseksi. En tiedä, ymmärtääkö soittaja itsekään puhelunsa arvoa. Hän on tuskin ihmisiä, jotka kirjoituksiani edes lukevat, mutta jos näin kuitenkin sattuisi olemaan, hän kyllä itsenä tästä tunnistaa ja tehtäköön hänelle näin tiettäväksi, että saatoit pelastaa enemmän kuin voit ikinä edes kuvitella.

Puhelun jälkeen lähdin konserttiin ja kuin ihmeen kautta mä sain tuntea sielläkin; haltioituneisuutta, iloa ja kaihoa. Ainakin nuo kolme tunnetta mä kykenin tunnistamaan. Siinä on yhteen päivän yhteensä jo neljä tunnetta enemmän kuin pitkään aikaan tähän asti. Pahinta on just joutua siihen tunnekipsiin, kun on niin turta, ettei melkein ole enää olemassa ollenkaan. Ainoat asiat, jotka erottavat muumiosta ja joista tietää olevansa hengissä ovat kaulalta tuntuva pulssi ja hengityksen tahtiin kohoileva rintakehä. Mitään muita elonmerkkejä oli vaikea havaita, silmistäkin oli ehtinyt sammua jo kaikki ilo ja elo.

Konsertin jälkeen vedin vielä lämpimät vermeet ylleni ja lähdin ystävän kanssa rantaan kallioille juomaan vähän viiniä ja katselemaan, miten jo muutenkin syksytä väsähtänyt aurinko sammui painuessaan mereen. Tuli vähän sama fiilis kuin nuoruudessa, kun juotiin leikkipuistossa pussikaljaa. Hah! Kaiken kaikkiaan tämä päivä saattoi olla yksi käännekohta, ei helppo päivä mitenkään, mutta helpottava päivä. On pitkä matka vielä kuljettavana. Päämäärä on tiedossa siellä jossain, mutta se on vielä liian kaukana tavoiteltavaksi, Huomenna asetan jonkun välietapin, ehkäpä useamman. Huomenna mä harkitsen myös, jatkanko mä vielä mielenterveyteni uhalla ympyröissä, joissa kiusatuksi tulemisen vaara on ilmeinen vai jätänkö rallin suosiolla. Siinä menee sitten paljon hyvääkin, mutta kaikella on hintansa ja arvonsa. Olin jo ehtinyt kokea, että minulla ei sitä ole. Varovasti ja puoliksi uskallan itselleni jo kuiskata, että saatoin olla väärässä. Näin eräs valonkantaja sai minut tänään uskomaan. Kiitos, kiitos, kiitos!

“After all, tomorrow is another day!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...