Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

"Strength is the only way to fight, you must look up to see the light"

"Twisting turning
Oh, the winds are burning
Leaving me without a name
How will I ever find my way..."


Mä olen vellonut kesän täyttymättömissä toiveissa ja juossut niitä, itseäni ja kummittelevia ajatuksiani karkuun, kirjaimellisesti. Mä olen vaan pyöriskellyt, en varsinaisesti itsesäälissä, surussa enkä epätoivossa, mutta... noh, tyhjyydessä. Tyhjyydessä, merkitykettömyydessä ja tiedottomuudessa siitä, mitä nyt tapahtuu. Oikeastaan epäuskossa siihen, että mitään voi koskaan tapahtua, että tää on ikuisesti vaan tätä. Mä olen vedellyt itseäni henkisesti turpaan ja hävennyt sitä, että olen ollut niin sanomaton turvenuija, että mä aina luotan ihmisiin (tästä enemmän edellisessä kirjoituksessani). Mä olen yrittänyt saada kiinni uusista toiveista, mutta niille ei ole ollut tilaa, en ole saanut itseäni toivomaan mitään. Onko se toivottomuutta?

"Wind will sweep away
The traces I was here
A story in a teardrop
That's all I have to give..."


Olen mä nauttinut tästä kesästä, kuitenkin pintapuolisella tasolla, mikään ei ole mennyt ytimiin. Luulen joidenkin huomanneenkin, etten ole ollut läsnä pitkään aikaan, paikalla ehkä, mutten vähäisestikään läsnä. Omat ajatuspeikot tunkevat voimakkaasti tietoisuuteen, välillä tekee melkein kipeää pinnistellä, jotta kuulisi, mitä toinen sanoo. Yksin mä olen ollut paljon, vähän vetäytyneenä itseeni. Huomaan sen mm. töissä, mä olen viettänyt monia päiviä taukoja lukuunottamatta ihan omissa oloissani haluamatta olla paljonkaan ihmisten kanssa tekemisissä. Miksi olla, jos et edes kuule mitä toinen sanoo, muiden puheet vaan häiritsevät mun ajatuskammotuksiani.


En mä masentunut ole, en mä sitä yritä sanoa, mutta täysin tyhjä, ontoksi koverrettu. Yksinäinen, siitäkin huolimatta, että oma-aloitteisesti vetäydyn. Nyt mä en ole tuon oven väliin jääneen käpäläni takia voinut edes juosta hetkeen ja jumalauta, miten huonosti mä voin myös siksi. Mä en ole saanut hetken taukoa näistä onttoudessa kumisevista ajatuksensirpaleista. Tekis mieli laittaa peltiämpäri päähän ja hakata sitä puurokauhoilla, että perkele, vaikenettekos!

"Rage inferno swallowing the life that I know
Strenght is the only way to fight
You must look up to see the light..."


Tänään mä sain tolkun aatoksesta kiinni. Täyttymättömät toiveet ja möröt joihin viittasin, olivat monet sellaisia, jotka olivat usean eri ihmisen käsissä, mutta mä en oikeastaan voinut vaikuttaa asioiden kulkuun enkä ohjata laivaa omalle kurssilleni. Mitä siinä sitten teet? Mä ymmärsin tarvitsevani jonkun kiintopisteen, jonkun, jota kohti kurkottaa ja kulkea. Mä olen lojunut täällä ahteen juurella ja nyt pitää visualisoida sinne laelle se jokin, jota tavoitella . Kiinnipitämisestä en voi vielä puhua, kun en sinne yllä.

"Take all I know
Turn it into darkened shadows
They'll disappear in the sun
When a new story has begun..."

Se kadoksissa ollut tähtäinpiste löytyi sinne pilkottamaan lopulta hyvinkin helposti. Sehän oli jo ollut olemassa, mutta todollinen tahto pyrkiä sitä kohden on ollut poljettuna pettymysten alle. Nyt mä löysin taas oikean tähtäyskuvan. Sinne! Kaikki muu saa nyt jäädä. On koti, on lapsen koulu, on työ ja on päämäärä, mun ankkurini ja tietysti juokseminen ja muu treeni. Ampuminen ja muut harrastukset saavat nyt unohtua kaikkine liitännäismenoineen. Paljon muutakin pudotan pois henkistä rinkkaani keventääkseni, asioita jotka lakkaa olemasta olemassa mun elämässäni.


Mä tiedän, mitä mä haluan ja mikä on nyt mun tieni. Se on työn ja tuskan takana ja vaatii äärimmäistä sisua ja vahvuutta. Voi olla etten edes saavuta sitä, mutta se on se valo, jota kohden pitää ylöspäin katsoa ja joka vetää mut täältä suosta vapaaksi.
Mun on pakko jatkaa, mun on pakko selvitä.

"She survived the nightmare
Began a whole new life there
But I can see behind those eyes
She still sees those fires in the night."


Sitaatit: Blackmore´s Night

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...