Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Perseilyjä, kommelluksia ja kunnioittava tervehdys Juicelle

Eilinen päivä oli ajopäivä. Samalla se oli tän reissun kommellusten päivä. Ainakin totisesti toivon, ette toista samanmoista tule. Aamu itsessään alkoi kivasti. Kellotettiin teltanpurku aluksi. Juniorinkin sai tosimielellä hommaan mukaan, kun oli vähän niinku kisafiilistä. 15 min. 58 s. oli aika ja se sisälsi myös makuupussien ja -alustojen pakkaamisen sekä ylimääräisen pressun irrotuksen ja narujen selvittelyn.

Vaan oe sun voe! Sittehän se riemu alkoi, kun piti lähteä matkaan ja startata tuo kärry. Naks! Muuta ei kuulunut, ei edes toista naksia. Akku kuiva, hieno homma! Kannatti latailla tätä hupilaitteistoa vaikka ei juur ajettu. Mietin, alkaisko itkeä, mut päättelin, ettei starttimoottori hyrähdä vaikka vollottaisin ilmoille ihan minkälaiset Pelle Hermanni -porut tahansa. Niinpä marssin respaan kaapeleita kyselemään. Siellä ei tiennyt henkilökunta mistään mitään, hyvä kun hämärästi hahmotti, että auto on se semmonen huriseva, neljän kumikiekon päällä rullaava kapistus, jolla valtaosa asiakkaista heillekin saapuu. Päättelin, että paremman avun saa asuntoautoilijoilta, niiltä luulis kaapeleita löytyvän. Paskanmarjat! En tajuu, musta ne kuuluu peruskalustoon (joka tosin itsellänikin on just niitä kaapeleita vajaa). Lopulta yhdeltä vanhemmalta herrahenkilöltä löytyi varavirtalähde, jolla autonkin pitäs pystyä starttaamaan. Varmuutta ei ollut, koska sitä ei ollut koskaan kokeiltu. Herrahan vähän oikein innostui, että nythän nähdään toimiiko ja niinhän se hyrähti minun kotteroni kuin palmun alta käyntiin. Herrahenkilö intoutui ihan vallan vekottimensa toimivuudesta ja ystäväni sanoja lainaten, innostuuhan siitä vanhempi herra, kun huomaa vekottimensa tosiaan toimivan.

Päästiinhän me matkaan, Pysättiin Martta-kahviolle vetämään karjalanpiirakkaa aamupalaksi ja autolla huomattiin, että Lahdesta hankittu tupakansytkärin jatkojohto lakkasi toimimasta. Otti aivoon, mutta apu oli korttelin päässä ja parkkiruutukin heti hollilla. Ei kun Clasulle vaihtamaan roikka uuteen. Ei siellä ollut. Tietenkään siellä ei ollut. Sain kyllä hyvityksen ja otin sitten vähän erilaisen, jota en kyllä halunnut. Eikä halunnut se mua, pääsin autoon, avasin paketin ja RÄMPS!, se levisi etupenkille p***unpäreiksi kuin enon eväät (mielenkiintoinen kombo, en ole koskaan ennen räjäyttänytkään tekstissäni enon eväitä p***unpäreiksi). Ei muuta kuin takasin ja vaihtamaan rämmäle vielä kerran uuteen. Myyjäpoikaa vähän nolotti, mua vitutti.

Vihdoin päästiin Kolille. Viimeksi, kun menimme sinne, meitä tervehti puhallinsoittokunta tuuttaamalla ilmoille Muistoja pohjolasta. Se oli hyvin juhlavaa. Nyt Ukko-Koli ärjäisikin sitten ilmoille hammaspaikkoja irrottavan ukkosenjyrähdyksen. Sanoin, muksulle, että se on  kaukana, kyllä me päästään kahvit keittämään. Juu näino! Käytiin vessassa ja kun päästiin sieltä ulos, tuli ulkona vettä niin maantulenperkeleesti, sitä oikeastaan tulvi vähän siellä sun täällä. Nice! Kyllä, juurikin trangialla menemme nyt keittäämään v***u kahvit juurikin tuohon Ukko-Kolin laelle. Kyllä otti ohimoon, mutta ei voinut mitään. Päätettiin luovuttaa ja lähteä. Mutta kas, kas, kun tehtiin lähtöä, sade vähän taukosi ja sanoin juniorille, että kyllä me sielä piipahdetaan, ei jäädä, mutta katotaan maisemat. Ja mentiin, ja katsottiinkin, vähän valokuvailimme siinä, lapsi kuvasi minua, suurimman osan kuvia täyttää perseeni. Ette näe niitä. Lähdimme takaisin alas ja siinä rappusissa taas RÄMPS!, levisi tällä kertaa enon eväiden kaltaisesti reppuni sisältö pitkin jyrkkiä rappusia, trangiat puukot, kupit, lusikat, kahvit, kaikki. Repun vetskari päättii siinä sitten aueta ja etutaskujen paino kiskaisi koko komeuden leviäksi. Tarvitseeko mainita, että jälleen mua vitutti.

Juice...
Lähdimme mokomalta Kolilta Juankosken kautta Kuopioon. Juukassa pysäsimme kahville ja totta helvetissä mä kaadoin tuopillisen vettä siihen kassatiskille, niin että sitä levisi metritolkulla pitkin sitä "linjastoa". Vitutti. Kun me sitten lähdettiin sieltä aiheuttamasta lisää siivottavaa, mä olin peruuttaa yhen Audin kylkeen. Mä en vaan nähnyt sitä, katsoin peileihin ja kaikkea, en nähnyt, jäi senteistä kiinni, huh huh! Ajoin jakajalle täyttään tankkia, niin se Audikuski tuli mun luo ja sano, että kannattas varmaan vähän harjoitella tota peruuttamista. Mua vitutti. Ei mua vituttanut se, että se tuli sanomaan siitä, vaan mua otti aivoon se, että mä tiedän, että oon oikeesti varsin hyvä kuski eikä peruuttaminen ole mulle mikään ongelma. Mä taidan lähipiiristä olla se, joka parkkeeraakin melkein ihan mihin vaan, kunhan siihen ruutuun voi peruuttaa, tämä tuntuu olevan ihmisille kauheen hankalaa. Enhän mä sille hepulle voinut alkaa selittää, et kyllähän mä ihan oikeeasti osaan ja blaa blaa blaa, se siis jäi siihen uskoon, että mä oon vaan yks tyhmä nainen ratissa. Se mua vitutti. Tälle tyypille esitin vaan pahoitteluni ja sanoin, että oli mun moka, en ollut tarkka. Heppu tyytyi tähän, mut mun oli pakko tehdä jotain, kaikki meni pieleen. Piti oikeesti hengitellä jonkin aikaa syvään ja puhaltaa ulos se kaikki sähläenergia, johon olin jostain syystä aamulla herännyt. Kyllä olo sitten hellittikin. Juankoskella syötiin jätskit ja kuvattiin Juicen patsas, sitä varten me sinne mentiinkin. Juicella on mulle suuri merkitys, jota en nyt tässä tekstissä ala avata sen enempää, siksi mä halusin nähdä tuon paikan, tehdä ikäänkuin pyhiinvaelluksen sinne. Jäi hyvä mieli tästä.

Kuopioon päästiin sitten jo ihan puhtain paperein, mitä nyt navigaattori sekosi ja huusi yhdessä risteyksessä kääntymään vasemmalle, kääntymään oikealle, jatkamaan suoraan ja ajamaan itään. Siitä sopi sitten repiä oikeaa reittiä. Onneks mulla nyt joku suuntavaistonripe kaalissani vielä on ja valitsin oikean tien. Teltta saatiin pystyyn ajassa 14 min. 1 s. Ei ollut huono sekään, siinäkin mukana vielä se ylimääräinen pressu. Uni tuli kohtuullisen vikkelään ja hyvin nukuttikin ja jaksoimme lähteä tänään uusiin seikkailuihin, joista avaudun teille vähän myöhemmin ihan siitä syystä, että nyt alkaa jalkaa sattua aika paljon ja se vaatii mun huomioni. Jätin sen tänään auton oven väliin. Ei se vielä siinä oikutellut, mutta nyt kun on vähän kävellyt niin ai että on makean tuntuinen. Toivotaan, että kipugeelillä teipillä saadaan se huomiseksi taas reissukuntoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...