Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Perisuomalaista saunontaa koipi möskän mäsänä

Tiistaiaamuna silmät aukesivat siis Kuopiossa kauniiseen ja kuumaan aamuun. Pakollisten herättelykahvien jälkeen oli taas kerran ihanan aamusaunomisen vuoro. Löylyjen lomassa oli pakko päästä pulahtamaan Kallaveteen. Miten virkistävää ja muutenkin ihana tapa herätellä elimistö uuteen päivään. Mua nauratti saunassa, kun selkeesti kaikki halus löylyä, mut kukaan ei uskaltanut heittää, jos joku ei vaikka tykkää. Kysyäkään ei tietenkään voinut. Jotenkin niin suomalaista. Kun jäin kaksin "löylyihin" erään toisen naisen kanssa riitti häneltä vain vilkaisu ja jo lensi vettä kiukaalle niin, että riitti.

Tarttisko huovuttaa omakin fillari?
Seuraavaksi oli kaupunkikierroksen vuoro. Kuopion nähtävyyksiä on koluttu ennenkin, joten päätimme lähteä vain hengailemaan. Kuopion kauppahalli on ihana ja aivan hämmästyttävän identtinen kotikaupunkini hallin kanssa sisältä liikkeiden sijoittelua ja tietenkin sitä ihanaa tuoksua myöden. Mä olen aina rakastanut kauppahalleja. Tori luonnollisesti käytiin myös läpi ja maisteltiin lörtsyt. Lopulta me löydettiin ne kaivatut Uno-kortit. Ilman niitä ei vaan ole lomaa ja kyllä niitä jo koko alkumatka etsittiinkin. Asian tolaan tyytyväisinä suuntasimme vielä Pikku Pietarin torikujalle, jonne saisi heittämällä menemään kuukausitienestinsä. Nyt nuukailimme ja kohta suunnattiin takaisin autolle.

Ja voihan auto ja sen ovi... Edellisen päivän perseilylinja sai jatkoa. Istahdin ajurinpenkille ja aloin viritellä navia, lepuutin jalkaani siinä "kynnyksellä". Kun navi oli valmis, ovi kiinni ja menoksi. Paitsi ettei menoksi. Unohdin nostaa kytkinkoipeni auton sisään ja niin jäi jalkapöytä -parka väliin. Mukulaa nauratti ja sen verran tunnahti, että ärähdin sille. Harmitti. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei suurta vahinkoa tapahtunut, joten asia unohtui.

Leirintäalueella leviteltiin viltti nurmikolle, kevennettiin vaatetus bikineiksi ja palvottiin aurinkokuntamme napaa. Vietettiin pieni piknik siinä ja korkattiin uudet Unot. Ja oli meillä kyllä ihan harvinaisen hauskaa. Läppä lensi ja niin myös vesi, silmistä. Naurun- kyyneleitä sai pyyhkiä jatkuvasti. Oli tosi mukavaa.

Näin sitä pitää...
Muksu lähti lataamaan luurian ja mä tein pienen kävelyn. Siitähän se riemu repes. Jalka sanoi sopimuksen irti. Kipu paheni ja paheni koko ajan vaikka olisin vain istunut. Alkoi oikeen huolettaa. Oli pakko käydä respasta hakemassa jotain käärettä ja kylmääkin mä sieltä sain matkaani. Lopulta mä teippasin jalan kinesioteipillä melko tukevasti, koska se respan harsorulla oli lähinnä vitsi. Yölläkin mä heräsin särkyyn ja aattelin että perseensuti, noinko jää akkain reissu kesken.  Vaan ei jäänyt, aamulla koipi varas päälleen jo paremmin ja särky oli poissa. Mainittakoon silti, että nyt päivän jälkeen aletaan olla taas aristus- ja kivistyspisteessä. Hemmetin hemmetti, jos mä menin siihen nyt jonkun hiusmurtuman ovella hakkaamaan. Se tietää sitä, että juoksemiseen tulee tauko ja se taas tietää yhtä ja toista muuta, mistä en lainkaan tykkää.

Nyt ollaan kuitenkin 450 km:n ajon jälkeen palattu takaisin Satakuntaan ja jalka on vielä kyydissä mukana. Huomenna pyörähdellään pitkin vanhaa kotikaupunkia, jolla on kyllä tietty tenhonsa edelleen, mutta yllätyksekseni huomaan sen haalistuneen melkoisesti. Meri on kyllä ihana ja ollut aina mulle hyvin tärkeä, mutta jotenkin mun mieli haikailee takaisin tuonne tuhansien järvien maisemiin. Asialle pitää siis tehdä jotain ja työstön alla se jo onkin. *hymiö*



Tämän illan maisemat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...