Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kiitollisuutta ja heijastuksia esipolvien hengiltä riihenkivillä

Tässä päiväkahvitellessa on hyvä kohta palata edelliseen viikon loppuun, jonka vietimme mökillä mummun syntymäpaikassa. Viikonloppu oli varsin onnistunut, voimaannuttava ja herätti paljon ajatuksia. Kyseiseesä paikassa sijaitsee myös maailman paras sauna, jossa syntyy aina hyviä ajatuksia. Saunoin parin vuorokauden aikana 8 tuntia ja pälkähtipä siellä päähän idea tästä meneillään olevasta kesälomareissustakin.

Perjantaina mummukin (89 v.) halusi saunaan ja mulla oli kunnia hänet saunottaa. Tai koin sen kunnia-asiana. Mä sain saunottaa ja pestä hänet, kuten hän saunotti minua jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Se hetki jotenkin täytti mut syvällä rakkaudella. Ymmärsin olevani hyvin siunattu, koska mulla on elossa edelleen 4/5 mun isovanhemmista. 4/5 siksi, että mulla on myös äidin puolelta toinen pappa, joka onkin sitten ihan universumin parasta laatua. Ilman häntä mun elämä olis lähtenyt kulkemaan jo lapsena aivan väärää latua. Hän on se, jota mä saan kiittää paljosta ja siitä, että mä olen nyt tässä. Pappa ansaitsee joskus aivan oman kirjoituksensa. Myös mun lapselle on valtava rikkaus, että on isoisovanhempia ja paljon hän heidän kanssaan aikaa viettääkin. Tuolla sukupolvella on paljon kerrottavaa ja ne ymmärtävät asioita, jotka nykyaikana ovat liiaksi unohtuneet. Heiltä omaksuu arvoja, jotka ovat nykymenoa paljon syvempiä, kunhan jaksaa kuunnella kaiken sen, mitä heillä on sanottavaa.

Mä kirjoitin mökillä myös kolme kirjettä, jotka on osoitettu henkilöille, jotka eivät koskaan tule näitä kirjeitä saamaan. Eikä se haittaa. Mä sain ulos asioita, jotka mulla on heille sanottavana, hyviä ja huonoja. Kun mä sain ne tehdyksi, mä tajusin, että on aivan sama tietävätkö he koskaan tiettyjä asioita, se ei ole multa vaan heiltä pois.  Kai jossain takaraivossa vielä on pieni tarve saada sanoa jotain asioita kasvotusten, mutta koska tiedän, ettei heitä todennäköisesti kiinnosta mun sanottavat pätkääkään, eikä tarvitsekaan kiinnosta, sain mä omaa ajatusrumbaani seesteytetyä näin. Ihan kuin heitä ei enää olisi.

Mutta sitten se isoin asia, joka monen korviin on "hörhöä" tai yliluonnollista... No, mulle se on niin luonnollista kuin voi. Olen ennenkin sanonut, että ei ole yliluonnollista vaan ihminen on aliluonnollistunut, vieraantunut asioista, jotka ovat kuitenkin ilmiselviä ja lähes arkipäiväisiä niille, jotka haluavat nähdä enemmän. Mä käyn mökillä usein vanhan riihen perustuskivien luona fiilistelemässä ja keskustelemassa  menneiden polvien kanssa. Nyt mulla oli suorastaan pakottava tarve lähteä sinne. Siellä mä tunsin tällä kertaa hyvin monia edeltämenneitä lähelläni. Seisoin kasvot käännetyinä ylös kohti vesisadetta ja imin itseeni sen mitä mulle annettiin.

Kun olin aikani siellä ollut lähdin kävelemään tietä pitkin. Esitin kainon pyynnön, että joku heistä lähtisi matkaani ja kohta mä tunsin hyvin selvästi, miten mummun isä, jonka ruumis katosi talvisodassa Taliin, kulki mun vierelläni ja esitti asiansa. Mummu näkee vieläkin unia, joista herää, kun isänsä hyvin todellisesti pyytää hakemaan hänet pois, sieltä minne hän jäi. Tämän pyynnön minäkin sain. Enkä mä voi tätä pyyntöä väistää. Olen miettinyt paljon, miten ottaa yhteyttä näihin henkilöihin, jotka ovat kadonneita rajan takaa tuoneet. Mun on pakko selvittää, onko mitään dna-näytteitä otettu tms. Tiedän, että jäänteitä on kyetty vielä tunnistamaankin ja että sankarivainajia on siirretty niihin hautoihin joiden päällä on aiemmin ollut vain nimi kivessä. Tämän tehtävän sain ja mä aion yrittää. Taatasta ja tästä aiheesta olen aiemmin kirjoittanut tekstissä "Lauluni sulle soi tuntematon. Olet muistoissa muuttumaton."

Kävelimme tovin ja saavimme tienhaaraan, josta aioin kulkea suoraan mutta joku sanoikin mulle, että käänny tuonne. Ja mä käännyin. Kuljin jokusen kymmenen metriä ja pysähdyin. Siinä samassa valtava ukkometso lehahti lentoon läheisen puun latvasta, lensi pois ja mä tajusin jääneeni yksin. Siinä muodossa taata siis näyttäytyy. Mä käännyin takasin ja kuljin leveä hymy kasvoillani ja lämmin, hyvä tunne sisälläni takaisin mökille. Tämä kokemus vaikutti muhun syvästi. Koin itseni etuoikeuteuksi ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin ehkä mä olen lähi-ihmisistä se, jolle tämä tehtävä kannatti antaa ,sillä on nimittäin mulle suuri merkitys laajemmassakin mittakaavassa enkä todellakaan halua tuottaa pettymystä. Näissä ajatuksissa mieli keveänä mä sitten aloin kehitellä rentouttavaa kesälomareissua ja sitä tää on kyllä ollut, tunnen miten hermot sulaa, mutta siitä enemmän jatkossa. Nyt on aika kokkailla vähän retkiruokaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...