Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kaverikekkereitä, päätähuimaavia näkymiä ja yksi telttaraivari

Pieni matkayksiömme on nyt kiilattuna Punkaharjun kauniisiin maisemiin. Eilinen päivä oli pitkälti ajamista, parin välietapin kautta kylläkin. Tavallaan sää suosi, koska päivä oli pilvinen. Mun seniori-ikäisestä autosta kun puuttuu mukavuus nimeltä ilmastointi. Ei sillä, en mä sitä niin valtavasti oo koskaan kaivannutkaan.

Toissapäivänä aamulla naapuritelttojen saksalaispartiolaiset alkoivat koota leiriään ja yksi tuli multa kysymään, jos voisin ottaa kuvan heidän porukastaan. No tietysti, ei ongelmaa. Palkaksi tehdystä työstä sain heiltä yli jääneet perunat, sipulit ja muut juurekset. Tai kysyivät kelpaako. Totta mooses kelpasi. Tämä ilmentää just sitä, mistä mä tässä reissuelämässä pidän. Paljon pieniä kohtaamisia ja hymyjä, jotka jää mieleen elämään ja jotka tekee mieli siirtää eteenpäin.

Lahden kierros jäi vähän laihaksi. Jälkikasvulla oli hedari ja päädyttiin pyörähtämään vain paikallisessa kauppakeskuksessa hankkimassa matkasta jäänyt tarpeisto. Toinen missio oli käydä paikallisessa Intersportissa sovittamassa uusia juoksulenkkareita. Pelkästään sovittamassa siksi, että jos mä tilaan ne heidän nettisivuiltaan, ne tulee 80(!) euroa halvemmiksi kuin liikkeestä ostettuina. En pysty käsittämään, mutta fine, nyt mulla on ylhäällä oikea koko muutamastakin mallista.


Kun sitten oli vaan rötvätty vähän aikaa ja syöty sakemannien potaatit, lähdimme tapamaan ihmistä, jonka kanssa oon ollut kyllä kontaktissa ennenkin, mutta emme ole sattuneet koskaan tapaamaan. Onneksi nyt tavattiin. Pääsimme käymään myös parissa oikein kauniissa paikassa, Kiikun lähteellä ja Kapatuosian linnavuoren jatkosodan aikaisessa ilmavartioasemaksi tehdyssä näkötornissa Hollolassa. Molemmat paikat ovat erittäin käymisen arvoisia, lähde puhutteli kauneudellaan ja näkötornista aukeava maisema mykisti tällaisen tasamaan tytön täysin. Yksi geokätkö jäi harmillisesti löytämättä, mutta mustikoita löytyi sitten senkin edestä. Ihanaa vetää kourallinen kerrallaan tuota herkkua suuhun, mussuttaa turpiini sinisenä. Haha! Loppuilta puheltiin mielenkiintoisista aiheista ja aika kiisi siivillä, sitä paljon kivaa oli.

Maisema Kapatuosian näkötornista
Eilisaamu oli sitten vähemmän miellyttävä. Tuuli oli kova ja mä sain koko universumin olemassaolon ajan huonoimman idean alkaa purkaa telttaa ennen aamukahvia. FAIL, big one! Sehän meni ihan naamattomaksi perheriidaksi koko touhu. Toinen itki ja mulla nousi nitro-dragsterin kuminlämmityssauhu korvista. Kyllähän se leiri sitenkin kasaantui, mutta fiilis oli tovin aika lattea. Sovittiin, että tämä aivopieru ei toistu. Niin kiire ei ole lähteä, ettenkö mä ehtisi kahveja vetäistä ennen kasaamista.

Lahti jäi taa ja suuntasimme Kouvolaan kahvittelemaan vanhan ystävän kanssa. Toisten kanssa vaan voi sujuvasti jatkaa siitä, mihin on monta vuotta sitten jäänyt. Kontakti ei katoa. Matkalla kohti Punkaharjua pysäsimme vielä Lappeenrantaan ryyppimään yhdet kupilliset toisen kaverin kanssa. Lopulta leiri oli taas pystyssä. Luulin, että retkemme kaverikekkerit olivat siinä, mutta iltaruokaa naamaan vääntäessäni huomasin edessäni kaksi hihittelevää työkaveriani. Bongasivat meidän luodinreikäisen automme ja lopulta meidät huoltorakennuksesta. Piipahdimme illalla vielä toviksi heidän vaunullaan juttelemassa, joten ei voi sanoa, että olisi vielä yksinäistä kerinnyt olla. 

Tänä aamuna heräsin kuudelta, kun linnut kävelivät telttamme päällä, multa meinas sulaa aivot. Aamukahville sitten vaan. Kahdeksan aikoihin huikkasin jälkikasvulle, että on turvallista kuoriutua makuupussistaan, mun kofeiinitasot oli jo kohdillaan. Kerettiin käymään jo aamusaunassakin ja tein taas yhden itsestänipoistumisharjoituksen, kun kävelin päättäväisesti järveen pulahtamaan. Olihan se nyt aivan naurettavan kylmää, mutta nyt kiertää veri. Aamusauna on yks juttu, mistä mä saan leirintäalueilla kiksit. Kun ei oo omaa saunaa, ei pääse koskaan aamulla löylyihin. Ja vaikka oliskin oma sauna ei tämä aurinkoinen aamupeipponen ehtisi sinne ikinä. Täällä sekin on erilaista. Tänään sitten uudet seikkailut ja aatokset, joihin luonnollisesti palataan myöhemmin. Kesämaa jää väliin, jälkikasvu itse oli sitä mieltä, ettei hän oikeen taida olla enää kohderyhmää ja kauheen nihkeästi siellä vaikuttikin isommille mitään olevan. Mutta eiköhän me jotain ajanvietettä keksitä tässä ilman mitään maitakin.

Maisemista ei ole voinut valittaa.

1 kommentti:

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...