Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

"And it's old and it's over, it's over now..."

Lomareissumme on päättynyt, olemme saapuneet kotiin ja teltat ja pussit ovat tuulettumassa ja kuivahtamassa, jotta ovat valmiina seuraavalle turneelle. Jälkikasvun vein suoraan entisen elämän luo viikonlopun viettoon ja itse tässä ihmettelen, että mitä hemmettiä sitä tekis. Olo on vähän väsähtänyt, mutta silti mä kaipaan seuraa, olo on samalla myös hyvin yksinäinen. Taas, Edelleen. No, se on  oma asiansa.

Eilen mä aloitin aamun taas kerran korventamalla nahkaani aamusaunassa. Tällä kertaa mä todella korvensin, jätin kainostelut ja paiskin löylyä vähän mieleni mukaan ja mun mieleni ei tunnetusti välitä vähäisestä veden kiukaalle viskomisesta. Mietin, uskaltaudunko mereen, mutta vesi oli lopulta lämpimämäpää kuin yhdessäkään järvessä reissumme aikana. Virkistävää se silti oli, yhtäkaikki. Toivoin aurinkoista päivää, mutten sitä saanut, niinpä lähdimme katsastamaan kylän kadut ja kujat, johon mielenkiintomme ei kuitenkaan pitkään riittänyt, liekö ilmassa ollut jo hienoista turnausväsymystä.

Juniori halusi käymään hautausmaalle tervehtimään rakasta isomummuaan. Tärkeä tuo ihminen oli mullekin, isoanoppi. Hyvin viisas ihminen, jonka neuvoja olisi monta kertaa kaivattu kuluneiden kahdeksan vuoden aikana. Tämän järkevän, vahvan naisen ääni nousee joskus mieleeni ongelmatilanteissa, "mitä mummu sanoisi?". Kuulen senkin, miten hän asiansa sanoisi, sävyt ja äänenpainot. Mm. sitä kai tarkoittaa se, että edeltämenneet jäävät elämään sydämissämme, myös niille, jotka eivät muunlaista läsnäoloa kykene aistimaan.

Muuten hautausmaa ahdisti mua, mua ahdistaa kaikki kristillissovinnaiset paikat, joissa pitäisi käyttäytyä tietyn teennäisen kaavan ja säännön mukaan. Hyvä esimerkki on möläyttelyni ja hihittelyni aikanaan Valamon luostarissa, tästä olen silloin kirjoittanutkin. Tällä kertaa mä repesin hysteerisesti parille nimelle, pahoitteluni, jos se tuntuu jostakusta kovin epäkunnioittavalta. Mooses Pilli sai mut kuitenkin nauramaan itseni lähes tajuttomuuden partaalle, kaikella kunnioituksella, eihän nimi miestä jne jne. Toisen kerran ratkesin kun päästin kuivuneita kukkia haudalta siistiessäni "odotas, mä kerään nää kuollet ensin täältä pois". Muksu käski mun koittaa käyttäytyä, miten tämä myt näin kääntyi...

Palasimme leiriin, aurinkokin vähän vilautteli itseään ja minä tieysti innolla vähän itseäni siinä mukana, kuitenkin niin, ettei soveliaisuuden rajat kolisseet, kunhan vähän janosin aurinkoa iholleni. Ruoka valmistui taas trangialla ja sen päälle lyötiin useampi erä Unoa samalla kuunnellen pakkosyötöllä keikkasettejä, jotka ravintolasta raikuivat aivan liian lujaa. Mulla pursuu Dannya korvista ulos vieläkin (mikä inha mielikuva). Uni tuli melko vaivatta, ei ollut tarvetta viivyttää sammumista vaikka olikin viimeinen ilta. Ehkäpä loma oli ollut sitä paljon onnistunut, että valvomiseen ja fiilistelyyn ei ollut enää janoa.

Viimeinen aamu, tämä aamu, valkenikin sitten juuri niin aurinkoisena kuin olin toivonut eilisenkin olevan. Tietenkin ensin se jo vähän kliseiseksi muuttunut aamusauna ja -uinti, jonka jälkeen vielä enemmän kulunut maininta aamukahveista. Hyvällä mielellä saatiin sitten leiri kasaan. Autokaan ei ollut tuhannen räjähtänyt, kuten edellisen reissun jälkeen vaan kaikki oli vielä kotonakin niillä paikoilla, joille ne lähtiessä asettelin.

Koipeni kanssa kävin lääkärissä, mutta röntgenet siirtyivät maanantaille. Siihen asti klenkataan kepin kanssa ketara liimasiteessä. Murtuma on kuulemma mahdollinen, mutta jos se on siinä kohtaa kuin oletetaan, kipsiä ei tervita, mikä on hyvä, koska mä saan pelkästä ajatuksesta klaustrofobisen kohtauksen.

Nyt fiilis on hyvä. Kuten mainitsin, on vähän uupumusta ja seurankaipuuta ilmassa, mutta ei paha mieli ole. Takana on yli 1600 ajettua kilometriä, varsinaisia ajopäiviä kuusi, joten onhan sitä siinä. Johan me ehdimme kelaamaan seuraavaakin reissua. On hyvin paljon mahdollista, että se suuntautuu merkittävästi pohjoisempaan, siellä suunnalla on paljon kohteita ja paikkoja, joissa mä en ole juniorin kanssa vielä käynyt, mutta tästä reissusta opin sen, että liikaa en suunnittele, niin nappiin tämä meni tällä kertaa näin hatusta vetäen. Suosittelen vastaavanlaista poistumista ihan kaikille.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...