Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 5. toukokuuta 2016

On kuolevan helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan

Joskus joku toinen on jo sanonut sen, mitä tunnet, sanonut jopa parmmin kuin itse olisit koskaan osannut:

On iltaruskon aika tahdon käydä nukkumaan
Kätken käteen perhosen joka saapui mua katsomaan
Sen siivissä on kultaa ja se hieman värisee
Sen kämmenelle nostan en mä mitään pahaa tee

On taskussani kirje jonka kotiin lähetän
Ja näytän sitä sulle jos tahdot tietää enemmän
Kestän täällä hyvin ja tulen pian takaisin
Teen raunioista talon jossa kanssasi asuisin

Sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
Silloin tiesin on kuolevan helppo tunnustaa
Viimeinkin rakkauttaan
Kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
Ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

Odotin kevättä liikaa taisteluhaudoissaan
Länsirintamalta ei mitään uutta ei edes huomista
Nostin pääni ylös nähdääkseni maailman
Tavoitellen perhosta joka siipiään lepuuttaa

On iltaruskon aika ja suljen silmäni
Mutta ennen kun mä nukahdan tahdon avata käteni ja
Päästää ilmaan perhonen joka kaikkein kaunein on
On hyvä käydä nukkumaan kun on nähnyt auringon

Sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
Silloin tiesin on kuolevan helppo tunnustaa
Viimeinkin rakkauttaan
Kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
Ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

Sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa
Silloin tiesin on kuolevan helppo tunnustaa
Viimeinkin rakkauttaan
Kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa
Ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

- Dingo -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...