Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 18. helmikuuta 2016

"Pienentyy mun ympär elon piiri..."

Tuo otsikossa oleva runonsäe avautui mulle viimeviikolla aivan uudella tavalla, jos se nyt oikeastaan on koskaan ennen varsinaisesti edes auennut. Mulla on iäkkäitä läheisiä ja heidän elämänsä muuttumista vuosien kuluessa miettiessä havahtuu miettimään elämää, ikää ja vanhuutta. Yhdellä tärkeimmistä elämääni ja sen kulkuun vaikuttaneista ihmisistä on etenevä muistisairaus. Sairaus ei ole alzheimerintauti, ehkä sinänsä armollista, etten ole joutunut seuraamaan hänen persoonansa muuttumista ja katoamista.

Huomasin jo jokunen vuosi sitten läheiseni muistin tekevän normaalia oudompia kepposia, mutta ohitin asian tuolloin olankohautuksella. Huomasin myöhemmin halunneeni kieltää asian ja väitän että moni muu teki tuolloin samoin. Kun sairaus eteni sille asteelle, ettei sitä enää voinut kieltää ja se sitten lopulta diagnosoitiin, en kyennyt hyväksymään ja käsittelemään asiaa aluksi ollenkaan. Ratkaisin tilanteen lopettamalla alitajuisesti vierailut läheiseni luona. Alitajuisesti sikäli, etten tietoisesti jättänyt menemättä vaan mulla oli aina kiire, väsymys tai jotain muuta, toki omakin sairauteni oli tuolloin pahimmassa vaiheessa. Ymmärsin tämän väistelyni kyllä jossain kohtaa.

Mutta tuo elon piirin pienentyminen, miten konkreettista se onkaan. Läheiseni kävi menneinä vuosina mm. etelänmatkoilla ja vietti shoppailupäiviä kaupungilla. Siitä on nyt jo aikaa sen verran, että ajatus tuntuu kovin vieraalta. Nämä reissut vaihtuivat jossain kohtaa satunnaisiin sukulointeihin Suomessa ja ostokset alkoivat rajoittua lähimarkettiin. Ympäristö on nyt viimeisen vuoden - kahden aikana kaventunut ihan muutamaan synttärivierailuun lähimpien sukulaisten luona ja kaupassakäynnit ovat jääneet. Kyllähän tämä lie ihan normaalia muutenkin ikääntyessä, mutta se, että elinpiiri kotonakin kaventuu puoleen sai tuon runonpätkän nousemaan mun mieleeni.

Läheiseni on aina katsonut paljon televisiota ja hänen puolisonsa on katsellut toisessa huoneessa sitten omia ohjelmiaan. Nyt tämäkin on jäänyt. Suurin syy tähän lie digiboksin käyttökyvyn katoaminen. Nyt asunnosta on käytännössä käytössä enää keittiö ja makuuhuone, muiden huoneiden ovet ovat yleensä suljettuina ja lämmötkin niistä on laskettu alas. Televisio-ohjelmallakaan ei ole enää niin väliä ja ruokaa läheiseni ei enää laita, sanoo, ettei osaisikaan. Tuo "elonpiiri" on kaventunut siis etelänmatkoista huoneeseen ja keittiöön. Tuntuu kuin hän pelkäisi jo eksyvänsä omaan kotiinsa.

En voi olla tuntematta suurta surua ja ahdistusta joka kerta vieraillessani ja miettiessäni, miten paljon tuosta vielä pienemmäksi tuo piiri kutistuu ja miten pieneen tilaan omaan itseensä läheiseni vielä katoaa. Hän tuntuu muutenkin niin kutistuneelta. Teen asteittaista luopumistyötä tästä rakkaastani joka kerta hänen luonaan käydessäni. Sitä luopumistyötä olen tehnyt jo kauan, mutta nyt, kun yhteiset muistotkin alkavat kadota, tunnen vain voimattomuutta ja pohjatonta surua. Mihin ihminen katoaa? Mihin aika katoaa? Mihin muistot katoavat? Mihin iso pala mun elämästäni katoaa? Voiko sitä enää tavoittaa? Kaipaan...

"Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...