Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Sittisontiaisia, piispörriäisiä ja yksi päätön kuningasidea

Mukulasta asti oon tykännyt pöhkiä metsissä ja viimeiset kymmenen vuotta sisäinen metsänpeikkoni on ottanut alati kasvavan roolin mun elämässäni. Ihan pienenä mä muistan jo istuneeni mökillä saunan takana mäessä kaipamassa johonkin vaikka en tiennyt minne. Nyt jo tiedän, mutta se ei ole tämän päivän asia.


Tän kaverin kanssa vain
tuijoteltiin toisiamme
En mä silti viihdy missä vaan ulkona, enempi paikoissa joissa on rauhallista, mielummin vieläpä vähän yksinäistä, koska just niissä paikoissa ei koskaan tunnu yksinäiseltä. Rakastan puita, peltoja ja pientareita sekä ennen kaikkea hiljaisuutta. Entinen ötökkäkammo on muuttunut kiinnostukseksi. Saatan viettää puolituntisen tuijottelemassa koppakuoriaista tai juttelemalla sisiliskolle. Mähän juttelen vaikka puille, tai laulan niille, jos siltä tuntuu.
Aika usein tuntuu.


Tämän pikkukamun kanssa vierähti puolituntinen.
Hämähäkit ovat olleet mulle se paha juttu. Mulla oli araknofobia jo silloin, kun olin vasta semmonen nyrkillä tapettava. Oon saanut sitäkin silti jo selätettyä. Hämähäkki mun kodissa tai minussa saa vielä aikaan hulluuskohtauksen ja talomme joka rappuun raikaavaa älämölöä, mutta enää en sentään ala parkua ja täristä. Ulkosalla saatan katsella hämppejä jo hyvinkin läheltä, joskus voimaini tunnossa olen saattanut vähän tökkäistä niitä tikulla tai ruohonkorrella, mutta koskemaan en vielä pysty, maksimissaan hätäisesti huitaisemaan pois. Hämähäkit on silleen vähän sosiaalisesti epäkorrekteja, että ne ei vaan tajua, että henkilöllä on aina sellanen oma reviirinsä, jolle ei tunkeuduta luvatta. Hämppyjen kanssa aloite mun reviirilleni astumisesta lähtee aina multa. Mut nää tyypit vaan luulee, et okei, ihan ok kämppä, voinkin hengailla täällä. No et v***u todellakaan voi, jos et osallistu yhtiövastikkeeseen. Pummi!

Hän, vähän raakile vielä, sai armon olla näinkin lähellä mua.
Vaikka mä pidän kasveista, eläimistä ja kaikesta luontoon liittyvästä, mä en ole koskaan saanut mitään kasveja pysymään hengissä, en koskaan. Rönsyliljat, kaktukset ja ihan mitkä tahansa pääsevät hengestään mun hoivissani. Tai kyse on enemmänkin hoivan puutteesta. Mut jopa sellaiset idioottivarmat kasvit, joille ei käytännössä tarvitse tehdä mitään, kuolevat mun lähelläni. No okei, yks aloe pärjäsi meillä tosi pitkään, mutta se koki väkivaltaisen lopun, kun heitin sillä ex-miestäni railakkaan tunnetuuletuksen yhteydessä. Kasvit kertovat toisilleen kauhutarinoita minusta, kutsuvat minua Jack Kevorkianiksi.

Kuitenkin mä kaipaisin omaa paikkaa maalla. Semmosta mökki-kotia, jossa vois olla ja asustaa keväästä syksyyn. Tässä kohtaa olisi ihan mahdotonta edes ajatella kokonaan maalle muuttoa ja koska juuri nyt myös ajatus minkään laisesta sijoituksesta on epärealistinen, mä halusin tehdä edes jotain, mikä veisi mut lähemmäksi sellaista elämää kuin haluaisin elää.

Nyt koittaa se sekopäisin kohta: mä menin ja vuokrasin itselleni viljelypalstan. Haloo! Minä, kaikkien viherporopeukaloiden guru! Nyt olisi sitten aarin verran maata, jolle ei ole aikoihin tehty yhtään mitään. Pitää aloittaa ihan alusta eikä mulla ole hajuakaan, mitä mun pitäisi tehdä. Jos nyt annatte anteeksi yhden kuppaisen kliseen käytön, ehkäpä työ opettaa tekijäänsä.

Ensikeväänä mä haluaisin laittaa sinne vähän perunaa, punajuurta ja erilaisia sipuleita, ainakin näitä nyt alkuunsa. Mitään kukkaketoa siitä ei tule, ellei sitten jotain, mitä voi ravintona tai rohtona hyödyntää. Nythän sitten vaan kävi niin somasti, että Norilsk Nickel päästää lurautti vähän nikkeliä ja ties mitä juurikin siihen vesistöön, mistä mun palstani kasteluvesi tulee. Täytyy myöntää, etten ole paljon seurannut keskustelua aiheesta, enkä ole ihan perillä päästön kauaskantoisemmista vaikutuksista, mutta kerrankos sitä vähän tulee viljeltyä niklattua luomuperunaa. Ehkä sitä vois laittaa ihan myyntiin, tietty niklaus nostaa hintaa. Tiedätte nyt kenen puoleen ensivuonna kääntyä, jos kiinnostutte uusista makuelämyksistä.

Älkää silti odottako liikoja, en mäkään odota. Viereisestä kuvasta voitte tarkastella lähtötilannetta. Raukat ovat olleet koskemattomina aika tarkkaan seitsemän kuukautta. He olivat joskus joulutähti ja joku Ikeasta ostettu palmunkuvatus. Eivät lie enää elvytettävissä? Vai oliskos jotain vinkkejä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...