Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Oon monena iltana aloittanut tekstin samasta aiheesta, mutta koskaan mä en saa kirjoitettua siitä niin kuin musta oikeasti tuntuu. Sille ei ole ollut sanoja. Mä olen tuntenut itseni jo pitkään aika yksinäiseksi, silloinkin kun on ihmisten kanssa, enkä mä ole oikein tavoittanut itsekään sitä, mistä se tunne tulee. Kaikki arjen jakamiset, keskustelukaverin tarpeet ja muut on ihan lässynläätä kirjoitettuna, se ei ole tekstinä sitä miltä se tuntuu vaan semmosta voi voi, onpas ankeeta, blaah blaah blaah -paskaa.

Mut siis olen miettinyt aihetta yksinäisyys aika paljon, sitä mistä se tunne tulee, missä ja milloin se tulee, onko se tunne vai onko se todellinen olotila... Sen mä ainakin tiedän, että mä olin aika yksinäinen susi jossain kohtaa, oli tarve olla. Jossain kohtaa se terve loppui, silloin yksinolo muuttui yksinäisyydeksi. Se muuttui tavoitellusta olotilasta pakonsanelemaksi olosuhteeksi.

Enkä mä vieläkään osaa sitä syvällisin sanankääntein kuvailla enkä taida analysoida. Yksinäisyys on mm. sitä, kun sulla on elämässä ihan helvetin iso BIG DEAL ja sitten sä ymmärrät, että sun dealit ei ole kenenkään muun mittakaavassa edes kärpäsenpaskan kokoisia, ne ovat tulontekijöitä vain sun oman yksinäisen todellisuutesi yhtälössä. Yksinäisyys on sitä, kun sä tulet kotiin, vedät oven kiinni takanasi ja lakkaat sillä hetkellä olemasta olemassa, olemasta kenekään toisen ihmisen todellisuuden tarpeellinen osanen. No ehkä joskus tarpeellnen johonkin, mutta ei milloinkaan korvaamaton.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...