Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Meditointijakkara herättää hiljaisuuden

Kaiken sairastamisen ja muiden sattumusten keskellä oon onnistunut kadottaa yhteyden itseeni. En tarkoita ajatuksia, niitä kyllä riittää, kiusaksi asti, mutta mun sisäinen hiljaisuuteni on hukkunut johonkin sinne ajatusten melusaasteen joukkoon. Koko ajan on kiire tai huono olo, ja kun on huono olo, ei saa tehtyä niitä välttämättömiä asioita, jotka olis kiire tehdä. Tästä seuraa lisää kiirettä ja jatkuvasti yltyvä ajatusten kakofonia päässä.

Juhannuksena mökillä oli hetki aikaa olla ihan hiljaa vaan. Hiljaisuus löytyi yllättäen hiomalla maaleja vanhasta jakkarasta. En edes tiedä kauanko jakkaran kimpussa pöhkäsin. Ajantaju ja ajatukset siirtyivät taka-alalle, kun käsillä oli tekemistä ja työtä ei varsinaisesti tarvinnut ajatella. Kirjoitin joskus kehittäneeni ”satsumameditaation”. Tämä toimi vähän samoin, silmät näkivät kätten työn, mutta aivot lepäsivät ihan hiljaa ja silti hassun lähellä kaikkea sitä, mitä ympärillä tapahtui ottamatta silti osaa muuten kuin olemalla olemassa. En ole koskaan meditointijakkarallani kököttämällä saavuttanut niin syvää rauhan tilaa kuin jyystämällä tuosta sukulaisen taloyhtiönsä roskiksesta dyykkaamasta jakkarasta vanhoja maaleja pois uusien alta. Se oli paras meditointijakkara ikinä!

Siitä lähti asteittainen aistien herättely. Viikonlopun aikana tuli kuunneltua, haisteltua, maisteltua ja tunnusteltua. Katseleminen taisi jäädä vähemmälle, niillä nurkin on tullut jo nähtyä niin paljon olennaista, että oli helppo keskittyä huomaamaan muita tuntemuksia. Könysin metsissä, palelin, natustelin kuusenkerkkiä ja ekat metsämansikat, paahdoin itseäni saunassa ja haihdutin iholta kuumuutta jäähyllä, puhuin puille, lauloin lepikossa, tunnustelin, miltä maa tuntuu käsien ja jalkojen alla, otin torkkuja, tuoksuttelin suon ja metsän aromeja ja kuljeskelin pitkin peltoja ja pellonreunoja. Hymyilin, paljon.

Mä myös oivalsin jotain, minkä mä olen tiennyt jo kauan. Mä en viihdy täällä kaupungissa, mä en elä täällä, tai siis en ole elossa. Vierailin viimekesänä Lahtuan luomutilalla muutamien muiden maanpuolustusnaisten kanssa. Jutustelimme luonnosta ja kasveista kaiken muun ohella ja tulin ilmaisseeksi sielläkin harmitukseni jumittamisesta kerrostalokolmiossa. Tilan emännän, Marjaanan, sanat ovat jääneet mieleeni itämään: ”Muuta pois. Sä tiedät jo, ettei se ole sun paikka.” Niinpä, niin tiedän.

Uskalluksen puute on varmaankin ainoa syy, etten ole vielä toiminut. Tai tekosyyhän sekin taitaa olla. Kynsin, hampain sitä koittaa pitää kiinni jostain, minkä mieltää pysyvyydeksi ja turvaksi. Vaan mitäpä turvaa pahoinvoinnissa on? Maksimissaan varmuus siitä, että olo ei yllättäen parane, sillä kukapa pitäisi yllätyksistä? Mutta tämä ajatus syttyi kuitenkin taas pieneen liekkiin, jota koitan nyt tuulelta suojata, ettei se ihan sammuisi. Mutta kyllä mä muutamankin ”meditointijakkaran” tarvinnen vielä ennen kuin vaihdan pienempää silmää ja katson mihin mun polkuni johtaa. Siitä kai olen onnellisessa asemassa, ettei polkuni näillä kohdin ole monihaaraista risteystä vaan paikalleen jäämisen vaihtoehto on vain eteenpäin kulkeminen. Taakse en enää pystyisi palaamaan, enkä halua, siellä on vain raunioita. Edessäpäin siintää sen sijaan jotain vehreämpää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...