Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Liian rauhallinen rauhanen, saanko esitellä

Lähemmäs kaksi vuotta tuntuu valuneen johonkin hukkaan. Väsymys, voimattomuus, säryt, rytmihäiriöt, rikkinäinen iho, lihominen, erakoituminen, muistin pätkiminen, aloitekyvyttömyys, siinä muutamia asioita, joista on tullut jokapäiväistä seuraa. Onneksi mikään ei näytä enää niin toivottomalta, kun lääkäritkin vihdoin uskoivat, että vika ei ole korvien välissä ja että ei, en ole masentunut. Siihenkin olen historiassani tutustunut ja siitä ei nyt vaan ole ollut kyse.

Tai onhan tämä tavallaan korvien välissä tämäkin vika, mutta sellaiset 15 cm korvien tasalta alaspäin. Siinä sijaitsee tuo pieni, mutta niin julmetun tarpeellinen juttu, jota kutsutaan yleisesti kilpirauhaseksi. Mä kutsun omaani tutummin ihan vain Paskiaiseksi. Paskiaisen vajavainen toimintakyky on onneksi nyt virallisesti valvonnassa ja piiskaan sitä joka aamu sen omalla lääkkeellä, jota nappailen purkista aamukoomassani. Noin tunnin kuluttua siitä kehoni herää ja kun vielä kaksi tuntia on mennyt, liityn itse kehoni seuraan.

Aikamoista taiteilua on edessä ja monta asiaa pitää saada tasapainoon, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Milloin? Ei hajuakaan, mutta joskus ja pikkuhiljaa.

Ja onneksi kevät on alkamassa. Viikon, kahden kuluttua maailma on saman värinen kuin tämä blogi nyt. Kevään herkkä vaaleanvihreä on yksi kauneimmista luonnon väreistä. Tuntuu onnelliselta maata koivujen alla, kuin olisi piilossa itsekin vaaleanvihreän hunnun laskoksissa. Ja siitä mä otan voimani lähiviikkoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...