Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

"Ei haittaa vaikka loisteesi mut sokeaksi saa..."

Ulkopuolinen tarkkailijakärpänen katossani saattaisi väittää minun viettäneen hyvin flegmaattisen viikonlopun. Totta toinen puoli. Mulla oli paljon tehokkaita aikeita, mutta ne jotenkin muuttivat muotoaan ja käytin aikani tekemällä retken viimevuoteen.

Äkkiseltään voisi ajatella, että mikään ei ole taaskaan muuttunut, kaikki on sitä samaa aina ja aina vaan. Niinhän se onkin, jos tarkastelee kaikkea tapahtunutta päivästä toiseen. Vähän kuten lapsen kasvaminen, ei sitä huomaa ennen kuin katselee pieneksi jääneitä vaatteita. Vaatteiden sijaan palasin muistoissani tarkastelemaan elämääni vuoden taa. Siinä sen huomasin, mun elämä on jäänyt mulle pieneksi. Hanki elämä! Joo, sen olen tehnyt. Tunnen itseni Repe Helismaan kuuluisaksi menninkäiseksi tutkaillessani silmät särkien kaiken tapahtuneen muutoksen kirkkautta.

"Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät, kunhan silmäsi tottuu vain tähän hämärään." Odottelin kovin pitkään tuota Juha Lehden sanailun mukaista hämäränäköni kehittymistä, varmaan odottaisin hamaan tappiin asti, ellei, jostain olisi alkanut pilkistellä valoa, auringonsäteitä sinne minne aurinko ei paista. Risukasaan? Ei, vaan rytöläjään.

Hämmästyttävintä on ollut, ettei tuota valoa alkanutkaan tulla "sitten kun" eikä se jäänyt tulematta vaikka "silloin kun". Se tuli "nyt kun". Myönnän rakastavani ajattelua, pulmia, ongelmien ratkomista, anlysointia ja omia sisäisiä keskustelujani, mutta jossain kohtaa elämääni niistä on tullut mulle kahle. Mielen ylimitoitettuja voimankäyttökeinoja ja hätävarjelun räikeää liioittelua on mahtunut matkalleni niin kauan kuin saatan muistaa. Silti niistä ei ole koskaan löytynyt valoa, ei minkään laista olemassa olon merkitystä tai totuutta.

Mennyt vuosi piti sisällään paljon ikäviä ja raskaita asioita. Siitä huolimatta tai kukapa tietää, ehkä juuri siitä syystä alkoi valoa tulla sieltä, täältä. "Kädet ylös, olette pidätetty!", huusi elämä ja minä sitten päätin antautua, nostaa räpylät pystyyn ja lopettaa elämäni mittaisen pakomatkan. Jostain mielen lihasmuistista nousee usein tarve lähteä taas kiiruhtamaan mielen juoksupyörään. Opeista tärkein on kuitenkin ollut oppia hyppäämään siitä kierteestä myös pois.

Kirjoitin ehkä siihen sävyyn, että antautuminen olisi tapahtunut kuin salaman iskusta. Ei, ei se niin mennyt. Kaikki tämä on ollut pitkää, hidasta prosessia, joka ulottuu pidemmällekin kuin vain päättyneeseen vuoteen. Asiat ovat vaan vääjäämättä kulkeneet tähän pisteeseen. Tietoista opettelua ja oivaltamista tapahtuu koko ajan, joka päivä. Enää sillä ei vaan ole kiire. On ihan hyvä vaan olla olemassa, tässä ja nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...