Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aloite vaarallisten käsibanaaneiden saannin rajoittamiseksi

Banaanit ei oo mun kavereita. Mä olen jotenkin hyväksynyt sen, että ainuttakaan hätävarasmoothieta ei kaupasta saa, jossa sitä ei olisi. Mä olen myös oppinut varautumaan siihen, että random-karkkipussista saattaa vahingossa kaivaa suuhunsa ällön banaanin makuisen karkin ja julkisella paikalla osaan jo kätkeä kyökkäyksen. Itseasiassa, oon jopa oppinut ihan itse käyttämään smoothiessa baanaania makeuttajana, mutta siitä huolimatta nuo keltaiset pirulaiset vittuilee mulle minkä ehtivät. Ja kyllähän ne ehtivät, eipä niillä ole kovin kiirettä vaikuttanut olevan.

Toissapäivänä mä lähdin semikuntoisena täyttämään ruokavarastojani sen verran, mitä repulla pystyy tällainen romu kotiin kantamaan. Ja kyllähän kannoinkin. Punnitsin sen saakelin säkin kotiin päästyäni. Jumalauta 13 kg! Ei ihme että olin seuraavan päivän kipeämpi kuin monenakaan päivänä tämän toipumisen aikana. Koko setin kruunasi reppuun räjähtänyt banaani. Sitä limaista mössöä oli joka helvatan paikka täynnänsä. Ja ei, mä en ollut laittanut niitä pussiin, koska sitä muovipaskaa tulee muutenkin ihan riittämiin joka paikasta. Itse baananin kyljessä oli vain parin sentin viilto ja siitä se oli räkinyt sisältönsä mun riemukseni leviäksi pitkin murkinoitani. Viilto banaanin kyljessä näytti suulta, joka vittumaisesti virnuili mulle mikron päältä, johon sen iskin häpeämään ja katselemaan, miten kävin pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Haistatin sille. (Juu kyllä, olen tylsistynyt, juttelen banaaneille.)

Vaan ei tämä pirullinen yksilö ainoa ollut, joka minut on ajanut hajoamisen partaalle. Kuluneena vuonna tulin osallistuneeksi eräälle maanpuolustuskurssille, jolla eräs baanaani-suvun edustaja sai minut lähetulkoon lähtemään suoraan etulinjaan taistelussa baananeja vastaan. Toisena kurssipäivänä lähdin innokkaana aamiaisen kautta päivän harjoituksiin. Rehvakkaasti nappasin mukaani vielä banaanin taskuun mainiten kovaan ääneen, että otanpa varmuuden vuoksi käsiaseen mukaan, jos sille ilmenisi tarvetta. Ja niin sitä mentiin. Sikäli rauhanomaista oli harjoittelu, että käsiaseeseen ei tarvinnut turvautua.

Kulman haltuunottoa kurkkaamalla treenatessani onnistuin jotenkin rojahtamaan rähmälleni, mutta hyvin kaikki meni ja kohta pidettiinkin tupakan pituinen tauko. Kaivelin nortteja taskusta, mutta järjytys oli valtava, oli selvästi haavoittunut! Ihan varmasti vatsaonteloni sisältö oli muusina taskussani! AAAAARGH! Lääkintämiehet! Eikä, sori, se olikin taskussa lauennut soseaseeni. Mikä moka, olin unohtanut kai varmistaa sen. En tosin ole vieläkään löytänyyt mistään käsikirjasta ohjetta, miten pv:n banaanit tulisi varmistaa eikä mistään koulutuskalenterista ole löytynyt myöskään mitään kurssia aiheesta. Tupakkini muistuttivat malliltaan kovasti tuota räjähtänyttä hedelmää ja mua otti aivoon. Voin myös kertoa, ettei banaaninmakuiset savukkeet ole ikinä mikään menestystarina, mikä tupakkateollisuudelle vinkkinä tässä mainittakoon.

Mutta jos vielä sananen maanpuolustuksesta, niin kokemukseni jälkeen rohkenen nousta Tuntemattoman Honkajokea vastaan ja väitän, että vaikka huomioonotetaan nopea kehitys aseistuksen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään, katson maanpuolustuksen kannalta tarpeelliseksi olla siitä huolimatta siirtymättä turhan uusiin aseisiin. Myös aselainsäädännössä tulisi huomioida näiden aseiden arvaamattomuus ja niiden saantia tulisi yleisen turvallisuuden nimissä merkittävästi rajoittaa. Jään odottelemaan kansalaisaloitteeni tuottamia hedelmiä tuloksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...