Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 15. marraskuuta 2012

Pelkotiloja, kuntoilua ja feikkitissejä kassahihnalla

Olen kaulukseton! Olen vapaa!

Tuntui oikeesti ihan kamalalta, kun se kuristuspanta otettiin lopulta pois. Tosi pelottava tunne, yhtään en olis uskaltanut päätä liikuttaa, olin täysin varma, että nyt murtuu niska sitten lopullisesti. Jotenkin vaikea uskoa, että nikamat olis nyt sitten luutuneet, kuulemma vieläpä erinomaiseen asentoon. Kauluri oli mun turvani kaksi kuukautta. Sen kanssa mä uskalsin mm. nukkua pelkäämättä äkillistä neliraajahalvausta. Pikkuhiljaa opin, ettei ihan joka tuntemuksesta tarvitse saada sydäriä.

Ekan kerran mä pelästyin oikein huolella sairaalassa, kun yhtäkkiä multa lähti ihotunto väliltä alaselkä - takareidet. Itkua pidätellen taapersin osaston käytävällä ja hoin itselleni, että tää on vaan puutumista, kun oon maannut aloillani. Vaan eihän se ollut. Päivystäjä tuli sitten mua katsomaan ja sovittiin lannerangan röntgen seuraavalle päivälle. Ei sieltä onneksi mitään löytynyt vaikka tunto on edelleen osittain pois.

Uusi tunnottomuus iski hartioiden ja solisluiden aluelle, jälleen ihotunto katosi. Ja taas mä vakuuttelin itselleni, että ei hätää, huomenna on tunto takasin. No, ei ole vieläkään, mutta tämäkään ei ollut mitään vakavaa, pikkuhiljaa palailee, kuulemma. Eihän tästä tietty mitään haittaa ole, paitsi että ei aina huomaa, kun rintsikoiden olkaimet valuu minne sattuu. :D Rintsikoista puheenollen: luulen että tuo tunnottomuus tuli siitä, että kaulurin reunat painoivat niin, että verenkierto ei oikein niillä main pelannut. Mä sitten toppasin kaulurin ja ihon väliin ties mitä. Olkatoppaukset oli ihan jees, mutta ehdottomasti parhaan avun sain sellaisista rintsikoiden mukana usein tulevista toppauspaloista. Aivan ultimaattisen hyväksi osoittautui sellainen rintsikoiden silikonitäyte, noh, naishenkilöt tietävät ainakin, mitä tarkoitan. Kyse ei siis ole mistään viiden desin implantista, vaan sellaisesta lituskaisesta geelityynystä. Luovuin kuitenkin niiden käytöstä, kun toinen tyyny tipahti kaupan kassalle. Loppuajan päätin sitten vain puutua, ehkä nämä tunnottomat kohdatkin vielä vertyvät ilman mitään alusvaatevirityksiä. Toivon.

Mutta tänään on kuulkaa muutenkin suuri päivä. Tänä iltana tapahtuu makuuhuoneessani ihmeitä, jotain, mitä siellä ei ole voinut tämän rankavamman vuoksi tapahtua yli kahteen kuukauteen. Tai olishan tietty voinut, mutta oli tuon kaulurin kanssa niin pirun hankala löytää sopivaa asentoa. Mä siis todellakin aion tänä iltana mennä sankyyn nukkumaan ja jättää sohvalla kuorsaamisen taakseni. Eiköhän siitä unen laatukin parane, kun tv ei ole yötä päivää auki ja aina joku valo päällä. Kolmen vuorokauden mittaisen unimaratonin jälkeen tulin siihen tulokseen, että jotain täytyy tehdä tai mulla on kohta makuuhaavoja eikä niskalihasten lisäksi toimi mikään muukaan lihas enää. Joten nyt alkaa kunnonkohotuskuuri ja lenkkeilen raskaat viisitoista askelta olohuoneesta makkariin. Siitä se kuulkaa lähtee, keväällä oon jo häikäisevässä rantakunnossa. Tai sokaisevassa. Jää nähtäväksi.

PS. Ihan parhaita asioita tässä kaulurittomuudessa on se, että voin värjätä hiukseni. Niin, ja ajaa säärikarvat. Että irtoaa se ilo pienemmästäkin. :P


Tämä pystyyn kuollut risu kuvaa melko
hyvin tämän hetkistä fyysistä olotilaani.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...