Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

"Aivoissa toimii, ei mikään, ei mikään..."

Kyllä voi olla ihmisen pää tyhjä. Muutamaan viikkoon ei ole ainuttakaan hedelmällistä ajatusta aivoissa asustanut. Kaikki oleminen on vaan lojumista, nukkumista, pakollisten toimintojen suorittamista niin vähällä vaivalla kuin mahdollista, television vahtaamista ym. turhaa. Kaikki hommat on kesken, mutta mitään ei jaksaisi. Mikähän mättää?

Olenko masentunut? En. Henkisesti muuten väsynyt? En. Fyysiseti rasittunut. Öh, no en todellakaan. Sairas? No juu, tavallaan, liikuntarajoitteinen, mutta en mitään petikamaa enää eikä kivutkaan ole hirviät. Mutta kun en haluaisi myöntää olevani myöskään laiska. En voi väittää, ettei olisi mitään tekemistä. Olis kyllä, jos vaan tekisi. Mutta mun pää haluaa vain nukkua, aivan kuin se nopeuttaisi ajankulua, lopulta on ihan pihalla kaikesta. Unimaailma on mitä kummallisin ja todellisuus ja uni alkavat välillä sekoittua. Aika ei merkitse mitään, viikonpäivät tai päivämäärät eivät merkitse mitään. Blaah!

Tavallaan mä en ole mitenkään seinien sisällä vankinakaan, koska saan tarvittaessa kyllä kyydin kauppaan, asioille ym. Mulla on netti ja puhelin, jolla pitää ihmisiin yhteyttä, mutta en jaksa, erakoidun vaan. Mä en oo mitenkään surullinen tai katkera siitä, että tilanne on nyt tämä, olen ihan neutraali.

Mä taidan olla vaan tylsistynyt ja sen vuoksi vaipunut apatiaan. Kaksi kuukautta tätä lajia on todellakin likaa mun tyyppiselle ihmiselle. Mä en voi mennä itsekseni mihinkään omalla aikataulullani, kaikki pitää sopia ja suunnitella. Syksy kaikkine ulkoilumahdollisuukseni meni ihan ohi eikä ulkoilu muutenkaan oikein toimi. Jos haluan jotain yläkaapista, pitää soittaa jollekin. Jos haluan mielenvirkistykseksi vaihtaa verhot, ei onnistu, jos joku tulee ne vaihtamaan, en ole kuitenkaan päässyt ostamaan oikeanlaisia nipsuja. En pääse joogaan (ties pitkäänkö sekin tauko vielä kestää).

Ja sitten sosiaaliset kontaktit. Niitä ei kyllä liiaksi ole. Kaipaan ihan hirveästi jo töihin, että pääsis tekemään jotain hyödyllistä. Tajusin myös, että oon eniten tekemisissä työpaikan ihmisten kanssa tyttäreni lisäksi. Ei se ole mikään ihme, että työyhteisöönkin kiintyy. En mä kenenkään muun kanssa vietä 40 tuntia viikossa, en ystävien, en sukulaisten, en edes harrastusten parissa, lapsen kanssa toki.

Eikä mulla tässäkään ollut mitään pointtia, yritin vain selvittää, mikä mättää. Ja selvishän se. Mulla on vaan tylsää, tunnen oloni rajoitetuksi ja itseni hyödyttömäksi. Mutta hyvällä tuurilla tätä lajia olisi luvassa enää 3 viikkoa. Toivottavasti kuntoutus etenee hyvin. Nyt jo huomaan, että lihakset ovat ihan pilalla. Tuntuu, että nukkuessakin niskalihakset väsyvät, jos pää on millinkin väärässä asennossa. Suihkukaulusta vaihtaessa huomaa, että alle minuutissa ovat lihakset ihan maitohapoilla.

Ainoo mi toimii, on...


...jäätelö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...