Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ei tullutkaan verhot, tulikin pussukka. Eikä, kun tulikin molemmat!

Tämä blogi ei ole muuttumassa käsityöblogiksi, älkää pelästykö. Silti on ihan pakko esitellä yksi aikaansaannos, lähinnä siitä syystä, että oon aina ollut käsityötunari. Jotenkuten saan aikaiseksi verhot, ne ovat sopivan yksinkertaiset tämmösen tekstiilitampionkin väkerreltäväksi. Aika kun on ollut pitkää tässä, oon langennut käsityö- ja askartelupaheeseenkin tunteja tappaakseni.

Kouluaikoinakin mä olin ihan luuseri käsitöissä. Olisin halunnut valita teknisen työn, mutta se ei kuulemma ollut tytöille sopivaa, joten mun ankea kohtaloni oli joutua kärsimään lankojen, kankaiden ja kummallisten käsityövälineiden keskelle ja opetella keksimään mitä käsittämättömämpiä valheita, miksi mun työ ei taaskaan ollut valmis.

Kolmannella luokalla pääsin maistamaan hedelmää puukäsityö-paratiisin puusta. Tosin, muiden tehdessä kolme työtä, sain juuri ja juuri valmiiksi yhden työn, lintulaudan (joka on muuten käytössä edelleen). Opettaja totesi vain, että ei se mitään, hiljaa hyvä tulee. Tekstiilihelvettiin siirryttyäni ei paljon hitaudesta enää kiitelty. Ala-astella sain käsityöopettajakseni vielä yhden kotikaupunkin legendoista, mitä sadismiin tulee. Aina käsityöpäivien aamuna vatsa oli kipeä ja teki mieli oksentaa. Pari tyttöä olikin käsityöpäivänä aina poissa, mutta koska mä olin tunnollinen, kärsin kiltisti mahahapot kurkussa milloin mitkäkin taideparsimukset ja haukkumiset vääristä nuppineulan asennoista ja pudonneista silmukoista.

Yläasteella ei ollut noin huono tuuri opettajan suhteen, mutta työt alkoivat olla vaativampia ja isompia. Mä en vaan jaksanut kutoa valmiiksi jotain tylsää villapaitaa. Oikeesti, sitä samaa sileää neuletta loputtomasti, tai paitapusero, voi ei, mä olin jo ommellut toisen hihan, mitä kiinnostavaa oli ommella toinen SAMANLAINEN!?!?! Puhumattakaan villasukista, joiden varressa oli kolme raitaa, mutta muuten ne olivat kokonaan harmaat. Ai miten niin tylsää? Taas ihmettelin, mitä helvetin hienoa oli siinä, että joutuu tekemään kaksi samanlaista. Niin tappavan tylsää! Päädyimme mun kaverin kanssa keksimään aukottoman valheen, koska kudoimme samanlaisia sukkia. Keksimme, että meistä kumpikin oli saanut jo yhden sukan valmiiksi, mutta kaverin koira oli pureskellut ne pilalle sillä väliin, kun me olimme hikoillet keskeneräisten parissa. Tästä syystä meillä kummallakin oli vain yksi valmis sukka. Nerokasta, eikö? Ja meni täydestä kuin väärä raha (tai sitten ei).

Omaehtoisesti on ollut kyllä ihan mukava tehdä käsitöitä myöhemmin, mutta pääasia, että ne on nopeita tehdä, koska mä en vaan jaksa tehdä samaa kauan. Siksi mulla on keskeneräisiä töitä kaapit täynnä. Vauvanvaatteita olen saanut tehtyä valmiiksi asti. Ainoa valmis työ itselleni oli neuletoppi, jonka lankoihin meni omaisuus ja joka ei koskaan sopinut mun päälleni (tai kenenkään muunkaan päälle) vaikka miten olisi vääntänyt. Muuten se oli kyllä hieno, ihanat värit, kuvio ja malli. Sääli, että järin käyttökelpoinen se ei ollut.

Ja nyt mä sitten olen sairausloman viihteeksi päätynyt kaivamaan ompelukoneen esiin. Ensin haurautin itselleni uudet verhot keittiöön, niistä tulikin oikeasti kivat. Jämäpaloista päädyin sitten toteuttamaan ideaa, jonka kaappasin täältä. Ja hei, siitä tuli aika kiva minusta. :) Näitä voisi tehdä useammankin (voisi, jos sisi huvittaisi tehdä kaksi samanlaista työtä), näihin saisi niin kivasti säilöttyä postikortit, joko saadut tai sitten vielä lähettämättömät, etteivät ne aina lojuisi siellä, täällä. Mutta ei musta taida tulla näillä lahjoilla mitään käsityöalan yrittäjää. :D

Mun uudet keittiön verhot tuo väriä harmaaseen syksyyn.

Nyt vaan odottelemaan etanapostia. 

Tää taitaa siisteydeltään kuulua mun räpellysten parhaimmistoon. 


2 kommenttia:

  1. Mainiot verhot, ja tuo korttipussukka on tosi kiva idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sandy. Itsekin olen tosti ilahtunut noiden verhojen piristävästä ulkonäöstä. Pussukoita päätin väkerrellä vielä lisää, vaikkapa joululahjoiksi. :)

      Poista

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...