Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 11. elokuuta 2012

Master Chef Goes Maastotaidot 2012

Mulla ei ole isommin tapana kirjoitella mitään tuotearvioita minkään alan hyödykkeistä, mutta nyt mä ihan vähän kuitenkin lipeän, kun on niin kivasti vieläkin mielenpäällä viimeviikonloppuinen lounaselämys luonnon helmassa.

Viimeviikonloppuna pidettiin Siilinjärvellä Naisten Valmiusliiton historian 30. NASTA-harjoitus, jonka mä vietin maastossa, kuinka ollakaan, mä kun olen hirveen huono kuluttamaan niinkin mukavan asusteen kuin maastopuvun housujen persusta puhki jossain sisäluennolla. Tokihan syömingitkin suoritettiin sitten taivasalla. Mä suosin yleensä noilla reissuilla ruokia, joiden kanssa selviää pelkästään vettä keittämällä. Jos mä vihaan tiskaamista arkena, mä todellakin vältän sitä kaikin keinoin viikonloppuna, jonka viettoon olen ajanut satoja kilometrejä ja vieläpä maksan tuosta riemusta rahaa (en siis luonnossa, vaikka se maastoteemaan kovin somasti sopisi). Koska kukaan ei ole lanseerannut kompaktisti mukana kulkevaa erätiskikonetta eikä mulla koiraakaan ole, keitän siis mieluiten vain vettä. Tokihan sitä safkansa voisi keitellä tiskaamattomissakin, mutta kun mun pakki (puhun siis tästä navan ympärille sijoittuneesta ruumiinosasta, en siitä kenttäruokailuastiasta) on vähän sekundaa, vältän kernaasti riskejä. 

Retkimuonat, joihin lisätään vain vesi ja haudutetaan se sitten omassa pussissaan syömäkuntoon, ovat turhan arvokkaita ja siksi mä haalin niitä aina jostain poistomyynneistä. Tällä kertaan mukaan sattui perunamuusia ja lihapullia, joiden parasta ennen alkoi jo pikkuhiljaa lähestyä. Fail! Big one! Valitettavasti en muista merkkiä, mutta koittakaa laittaa ulkomuoto muistiin:



Lounashetki koitti, ja taistelijaparin kanssa itseemme tyytyväisinä ryhdyimme helppomuonamme valmistukseen. Tai niinhän me luultiin. Kun pussi avattiin, paljastui sen sisältä muusijauhetta, jep, täsmää, mutta sitten mitä mitä mitä?!? Toinenkin pussi? Sitten alkoi ohjeiden tavaaminen.


Se toinen pussukka sisälsi ainekset lihapullataikinaa varten. Ei hyvää päivää. Ihan justiin oltiin ajateltu käydä tihkusateessa maastossa pyörittämään jotain vitun lihapullia, ihan monta pellillistä oltiin ajateltu käyttää meidän retki-kiertoilmauunissa. No olikin sitten ihan naamattomasti vaihtoehtoja. Ei kun sötköttämään vettä siihen lihapullataikinapussiin. Vähän siinä piti pohtia, että ei helevetti me tehdä mitään palleroita trangian pannulla, että paistetaan siitä vaan lettu. Ja jos nyt jotain positiivistakin sitten löysin, niin pääsin ainakin kokeilemaan sitä paistinpannuosaa, joka on näihin päiviin asti toimittanut aina vain kannen virkaa. 

Mutta sitten ongelma: eihän meillä ollut minkään valtakunnan rasvaa. Eikä ollut myöskään mitään teflonystävällistä työvälinettä. Vaan olikos tuo jälkimmäinen nyt sitten joku ongelma, olihan puukko matkassa, helpollakos sitä jonkun "paistolastan" väsäsi. En kehtaa käyttää sanaa veistellä, koska jälki ei ollut kummoista, sitäpaitsi ei siinä ollut aikaa käydä enää miksikään keittiöväline designeriksi, koska suuri osa ruuanvalmistusaikaa oli tärvääntynyt mureketaikinan tekoon. Huomaa paistolastan suloinen ulkomuoto, se on kuin joku nokkaeläin, silmät ja kaikki (hahmobongari iski taas).


Mietittiin siinä, että noinkohan on nestettä nyt riittämiin taikinassa. Kehoitin kaveria pisaran tipauttamaan tavaraa pannulle niin nähdään. 


Lisää nestettä. Definitely! Ja sitten pannulle. Siihenhän se oli kärähtää kiinni heti lähdössä. Pakko siihen oli lisätä vettä vieläkin. Se siitä letusta sitten. Lillinkiä siitä tuli eikä meillä ollut aikaa eikä kiinnostusta käydä siinä sitä enää kasaan keittelemään. Tämän ei nyt kuitenkaan ollut tarkoitus olla mikään Master Chef All Stars. 




Päädyttiin siis jakamaan pakin kansiin tämä lihapullavelli, joka näytti litkeältä muusilaatikolta ja mätettiin siihen päälle muusi, joka oli sentään tekeytynyt itsekseen valmiiksi, kuten kunnon retkimuonan tuleekin. Maku yllätti, se oli ihan oikeasti hyvää, mutta makuunsa nähden liian suuritöistä. Ei tätä enää koskaan. Ja mikä pahinta, oli pakko tiskata. *sigh*

OMNOMNOM!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...