Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Syvällisyyksiä, kaatosadetta ja popcornia korvissa

Ensimmäinen yö on takana, eikä vettäkään tipahtanut. Yö oli aika viileä, itse jopa välillä palelin ajoittain ja muutenkin nukuin vähän katkonaisesti. Juniori nukkui kuin pieni possu, mä sitä välillä peittelin viltillä, ettei pieni vaan palele. Aamulla tuo valitti, että oli ihan kauhea hiki yöllä. Aamupalankin saimme nauttia taivasalla. Aamusauna tuntui pitkästä aikaa aivan autuaallisen ihanalta, talviturkki multa jäi tosin edelleen heittämättä. Lupaan tehdä sen huomenna. (Joskus en muista kylläkään pitää lupauksiani.)

Huomaan, että kiire mielestä ei ole ihan vielä päässyt hellittämään. Se ilmenee siinä, kun huomaan jatkuvasti patistavani lasta: "tulen nyt, pian nyt, reippaasti nyt, äkkiä nyt". Lupaan yrittää lopettaa sen. (Tästä lupauksesta todella yritän muistaa pitää kiinni.)

Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin juniorin kanssa jo ennen puoltapäivää. Sain mm. selittää, miksi sisarukset eivät saisi hankkia lapsia keskenään. Sitten tuo nöösi tipautti mut taas siihen, mikä on tärkeää. Se kysyi multa ensin, että mitä mä muuttaisin maailmassa, jos voisin. Vastasin, että toivoisin, ettei ihmisillä olisi aina niin kiire, että elämä olisi rauhallisempaa. Muksu jatkoi: "Niin, mäkin toivoisin joskus työpäivisin, että olis enemmän aikaa olla yhdessä." Pyysin häntä muistamaan, että kaiken kiireenkin keskellä olen aina olemassa häntä varten. "Niin äiti, ja elämää varten myös." No niinpä, siinä se tuli taas, totuus lapsen suusta. Hänestä tuntuu kuulemma joskus myös vaikealta olla vaan olemassa ihan nyt vaan. Ai jaha! Olin ihan että ??????? Ihan tajutonta viisautta tuo vajaa kymmenvuotias suoltaa, kun vaan kuuntelemalla kuuntelee. Lohdutin lasta, että vaikeaa se on muullekin, mutta kannattaa luottaa siihen, että se taito on täysin mahdollista oppia.

Kaupunkiin tutustumaan sitten suuntasimme. Tori ja Kauppahalli tulivat kolutuiksi. Vadelma-välipalan jälkeen suuntasimme Pikku-Pietarin torikujalle. Olisin saanut sujuvasti kulumaan siellä kaikki lomavarantomme, ehkäpä vielä seuraavan vuoden tilitkin. Kaikkea mielettömän ihanaa oli tarjolla ja se suurin raha olisi kulunut ihaniin, oikeasti vanhoihin huonekaluihin. Tuoleihin, kaappeihin, arkkuihin... Tyttären kummitädiltä olisi ihan varmaan lähtenyt mopo käsistä, että terkut vaan sinne.




Parkkiaika alkoi loppua. Lähtiessämme sitä lisäämään, saimme niskaamme uhkaavaa tihuttelua ja kaukaista ukkosen kuminaa kantautui korviimme. Autoon päästyämme taivas repesi, jäi siinä sitten torikujan loppuun koluaminen huomiseen. Nälkäkin oli, mutta ei todella kiinnostanut lähteä kenttäkeittiöön kokkaamaan. Tänään ravinnostamme vastasi siis aakkosasema. Siinä tuli näppärästi samalla pidettyä sadetta tunnin verran.

Ja sitten, tättärärää! HopLoppiin! Tänne kaikkien aisti-, etenkin kuuloyliherkkien maanpäälliseen infernoon. Mikäli joskus käy niin valtava vahinko, että eksyisin tällaiseen kauhugalleriaan uudelleen, otan ehdottomasti korvatulpat mukaan. Koetan kaikin keinoin olla pilaamatta lapsen iloa tukkimalla vertavuotavia korviani popcorneilla. Tättäräät humisevat päässä aivan varmasti koko ensiyönkin.

Ensiyö saattaa muutenkin olla mielenkiintoinen enkä ole ollenkaan varma, missä se vietetään, koska on olemassa mahdollisuus, että valtaisa tulva on huuhtonut leirimme Kallaveden syvyyksiin tai sitten salama on iskenyt telttaan ja jäljellä on vain savuavat tukikaaret. Toivottavasti kuitenkaan ei, koska teltassa majoittuvat tälläkin hetkellä kolme pyhää Ainu-pehmorusakkoa. Ne ovat viha-rakkaus-rusakoita. Lapsi rakastaa niitä, mä vihaan. Niistä on enemmän vaivaa kuin refluksivaivasta kärsineestä, kahdeksan vaatekertaa päivässä yrjönneestä lapsosestani oli aikoinaan ikinä. No, toivomme teltan ja rusakoiden olevan edelleen sijoillaan. On toki mahdollista, etten pääse näkemään asian tolaa tänään, koska saatan ihan kohta heittää erittäin kimeästi kirkuvaa pentua esimerkiksi syöttötuolilla tai Ed-pullolla. On pakko myöntää, että juuri nyt on hetkestä nauttimisen kurssilla saavuttu aivan uudelle vaikeuslevelille. Tätä en ihan heti läpäise. Olisiko jollakulla mitään kentänohituskoodeja?

1 kommentti:

  1. Ihana, kiitos vaan terveisistä :) Onneks ne antiikki-ihanuudet on aika kaukana täältä... En oo ehtiny seuraamaan teitin reissua, joten luen nyt aamupalaksi viisi ensimmäistä. En tiiä paljon parempaa tapaa aloittaa päivä :) Lokoisaa ja antoisaa Matkaa teille molemmille ♥

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...