Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi, siihen oli kirjoitettu "Tästä alkaa Suomi"

Otimme suunnan Vuoijoelta Suomussalmelle, kunhan olimme aikamme ihastuneina lehmiä tiiranneet. Tosin juniorin ihastus ja tiirailu taisi tuona aamuna enemmänkin kohdistua isäntäperheessä näkyneeseen Juniori-kanavaan. Järin pitkä matka meillä ei ollutkaan. Kohta olimme taas uusien tuttavien luona. On ihana tavata ihmisiä, jotka asuvat noin kaukana, sinne kun ei joka päivä tule piipahdettua päiväkahville. Oli myös ihan mukavaa vaihtelua olla välillä pystyttämättä telttaa, vaikka teltassa parhaiten nukunkin.

Seuraavana päivänä oli pakko keittää perinteisesti siskonmakkarasoppa. Tai viimeksi keittelin ihan vaan makkarasopan, koska tuolla päin Suomea siskonmakkara ei kai ole sitä eniten kysyttyä ruokaa. Tällä kertaa sitä kuitenkin löysin, raijasin sen mukanani Kajaanista asti. Muutama vuosi sitten se sopan kanssa tuli pieni ylilyönti ja tuli kokkailtua soppaa lievasti sanoen runsaasti. Sitä sitten piti useampaan kattilaan jakaa. Siitä tämä vitsi Janen makkarasopasta sitten jäi elämään.

Sopan jälkeen lähdettiin Raatteentielle. Sinnehän piti pysähtyä, sinnehän se ryssäkin aikaan pysähtyi. (Tarkoitukseni ei ole olla törkeän rasisitinen, eli pyydän anteeksi jos tämä jotain loukkasi.) Muistona mulla onkin nut sitten Raatteen puukko ja t-paita varustettuna Rokan Antin kuvalla ja tekstillä "Tikkakosken mannekiini". Vaikka enempihän mä taidan olla Varustelekan ja sitä myödän Bundeswehrin mannekiini. Nytkin tätä kirjoittelen Ruotsin armeijan poolo päälläni. :P



Raatteen portti oli eka kohde. Talvisodan monumentti oli aika vaikuttava, sitä en ennen ollut nähnytkään, koska se on tehty vasta sen jälkeen, kun siellä oon lapsena käynyt. Vartiomuseo koluttiin ja tiirailtiin vieraan puolelle. Muksua monta kertaa vannotin, että nyt jumaliste katsot, ettet vahingossakaan loikkaa Venäjälle.

105 vaskikelloa soivat tuulessa muistuttaen sodan mielettömyydestä.

Tämä meinasi melkein itkettää.


Purasjoki-linjaa tuli sitten viimeiseksi ihmeteltyä. Lapsikin pääsi fiiliksiin. Vaikka itse noita maanpuolustusjuttuja harrastan, en ole niistä isommin lapselle selittänyt. Jostain se kuitenkin on imenyt vaikutteita, äidinmaidossako, en tiedä. Siellä se hiihti juoksuhaudoissa, sormet pyssynä: "Äiti, pää alas, ettei vihollinen näe! Seis, odota, tarkistan onko tuolla joku. Voit tulla!" Sitähän meinas ihan itsekin innostua, kun muksu laittio minut juoksuhaudoissa konttaamaan iipoilta piilossa. Osa juoksuhaudoista oli veden täyttämiä, selvisi siis, miksi Suomen armeija tarvitsee taistelusukeltajia.



Yhdessä kohtaa oli patruunakomero, mutta tais olla käpykaartilaisten komero, kuten alla olevista kuvista saattaa nähdä.

Käpykaartilaisten patruunakomero

Käyhän se kai näinkin.

Illalla muksu etsi aarteita tuttavien pihasta. Nyt meillä on mukana mm. hevosenkenkä ja purkillinen kuulapyssyn kuulia. Niitähän meidän koti vielä olikin vajaa. Huoh! Mutta yksi aarre oli ylitse muiden: nöösi sai tuttavaperheen pojalta uuden Ainu-pupun pupuperheeseensä. Ei olisi ihmisen lapsi paljonkaan voinut onnellisempi olla. Ajattelin, että perhana, menköön, antaa sen niitä keräillä. Lupasi tuo alkaa pikkuhiljaa jostain muusta sitten luopumaankin, mutta saapa nähdä, että noinkohan se mistään luopuu.

Raatteentien tarina tuli siis lapsellekin tutuksi, mutta totisesti toivon, että osasin pehmeämmin asioita sille kertoa, koska kävipä joskus mun kouluaikanani niin, että hissan maikka kysyi, että tietääkö joku, mikä on Raattentie. Minähän olin heti lapa pystyssä. No, Jane, kerropa. "Joo opettaja, se on se paikka missä suomalaiset motitti ryssät." Noh, minkäs teet, iskä oli opettanut ja minkäs sitä faktoille mahtaa. Korkeampia voimia toivon tukkimaan tuon juniorin suun kuitenkin tässä tapauksessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...