Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kolin laelta juoksuhautojen pohjalle

Sunnuntaina teimme juniorin kanssa retken Kolin kansallismaisemiin. Perillä tervehtivät meitä heti torvisoitolla,  Muistoja Pohjolasta. ;) Luontokeskus Ukkoon tutustuminen oli ihna mukavaa, tosin odotin näyttelyltä aika paljon enemmään. Elämyksellistä olikin sitten ajella tuolihissillä alas ja sitten taas ylös. Meitä pelotti juniorin kanssa kumpaakin se hissin meno ja siitä poistuminen, mutta hyvinhän tuo kävi, kun huikkasin molemmissa päissä apumiehelle, että otapa tuosta lapsesta koppi. Melko jylhää oli maisema.




Ihaninta oli, kun kiipesimme muksun kanssa ihan Ukko-Kolin laelle. Asetuimme mukavasti ja keittelimme trangialla kahvit ja kaakaot. Kamera lauloi, mutta niinhän se on, että ei sitä kauneutta saa kameran linssin läpi tallentumaan. Juniori halusi seurata suurien taiteilijoiden jalanjälkiä ja teki paljon luonnoksia. Se oli musta liikuttavaa. Itselläkin runosuoli repesi ja jonkinlaisia hengentuotoksia muistikirjaan syntyi.



Saimme Kolilla kulumaan yllättävän paljon aikaa, mutta ajelimme silti vielä Rukajärven tielle. Talvisodan Änäkäisen linjalla riitti ihmeteltävää. Olin yllättynyt, miten lapsi koki paikan, oli hurjan kiinnostunut ja fiiliksissä. Olisimme varmaan pidempäänkin rysteeranneet, mutta mäkäräisiä oli niin maantulen pirusti. Oli pakko vetäytyä.





Aika myöhäiseksi meni paluu teltalle, mutta päivän anti oli kyllä sen arvoinen. Paljon suuria tunteita ja elämyksiä. Meneepi taas siihen kastiin, että pitää enemmän vaan kuvittaa, kun fiilikset eivät kaikilta osin ole vielä kirjoituskypsiksi pureskeltuina. Suollaan niitä ulos, johka saan ajatusmyllerrystä vähän suitsittua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...