Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Turha pelon joutokäynti kielletty - Jos mahdollista, tee u-käännös

En väitä, että menneet kaksi viikkoa olisivat mun elämäni kuluttavimmat, mutta heittämällä lentävät topvitoseen.

Olen miettinyt paljon pelkoa ja sen syitä. Paljonko vaaditaan, että ihmisen saa jatkuvaan pelon tilaan? Mikä siihen ajaa? Onko se pelkoa, jos on koko ajan varuillaan? Mä tulin siihen tulokseen, että on. Kanssani saa toki vapaasti olla eri mieltä. Yksi kysymys kuuluu, kauanko kestää oppia tuosta jatkuvasta pelosta pois. Sen tiedän, että se vaatii melkoisen paljon tietoista työtä ja ajatusmaailman muuttamista.

Joskus on vaikeaa tavoittaa edes pelon todellisia syitä. Pelossa elävä ei asiaa tarkkaankaan miettiessään välttämättä osaa tarkasti sanoa, mitä pelkää. Mikä on se todellinen uhka? Todellinen uhka voi jossain kohtaa pitkäaikaistuessaan muuttua jatkuvaksi painostavaksi tunteeksi takaraivossa. Oikea uhka poistuu ajallaan, mutta pelko jää. Jää jäljelle palan tunne kurkussa, kivi painaa vatsassa ja jatkuva matalapaineen rintama pyörii takaraivossa hyvinäkin hetkinä. Ruokatorvi on muuttunut paternosterhissiksi; jos jotain menee sen mukana alas, se nousee taatusti takaisin samaa reittiä, alas, ylös, alas, ylös. Elimistö on loputtoman stressihormonien invaasion kohteena, mikään ei vaan toimi harmonisesti, ei kehossa eikä mielessä. Unesta tulee ylellisyyttä ja määrittelemättömästä huolesta arkea.

Tietysti tulee hetkiä, jolloin tuo kaikki jää ihan oikeasti taka-alalle, pitkiksikin ajoiksi. Ärsytyskynnys kuitenkin laskee vuosien kuluessa. Aina ei tarvita voimakastakaan impulssia pelkomoodin käynnistämiseksi. Edellistään heikompi kipinä sytyttää pelkomoottorin käyntiin ja se käy hyvin pitkään yhä laihemmilla seoksilla.  Kun kone käy koko ajan se myös kuluu, ja vaikka sitä tarvikeosilla kasaan harsittaisi, ei sitä saa entiselleen.  Kone yskii ja piiputtaa elämän moottoriteillä, kohta se kelpaa enää peltoautoksi. Mieleen nousee tuttu kysymys siitä, mitä tekee paskalla, jos sitä peltoakaan ei omista.

Pitäisi ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin aika äkkiä. Mutta se käy työstä. Se, että koko ajan tietoisesti yrittää kääntää ajatuksiaan pois huolesta kertomalla itselleen, ettei ole hätää ja että kaikki on ihan oikein, se todellakin käy työstä. Ainakin aluksi tuntuu siltä. Rasittuneen moottorin lisäksi menopelissä reistaa myös ohjaus. Pyörii ja pyörii ajatusten monikaistaisessa liikenneympyrässä, eikä pysty ohjaamaan kaistalle, jota pitkin pääsee väljemmille vesille. Työläältä se todella tuntuu, etenkin, kun vastaan tulee täysin epäinhimillisiä ihmiskoneita, joiden mielestä henkisen kehittymisen voi mitata pankkitilin saldoa seuraamalla.

Sitten varmaankin jonain päivänä huomaa, ettei pelkää ja ole varuillaan. Jospa voisi vain tiedostaa, että kulman takaa saattaa tulla joku. Sitä tietää osaavansa väistöliikkeen, se riittänee varautumiseksi? Ehkä, en tiedä? Niin mä oon tässä vaan järkeillyt. Ei kai ole pakko olla joka kulman kohdalla varuillaan, peloissaan kuitenkaan. Vai pitääkö? En mä oikeesti tiedä. Ajattelin vaan jos tässä olisi jokin tie. On vaan vähän sokkeloinen reitti ja oppaita ei ole mailla eikä halmeilla. Ehkä joskus löydän perille, ainakin yritän olla pelkäämättä, etten löydäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...