Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Contemplation

Ei seesty pääni päällä,
tuo vanhat pilvet päivä uus.
Ja joka päivä täällä
on pieni ikuisuus.

Se viipyy ovellani
kuin köyhä vaimo, menee pois, –
tai on, kuin unistani
se nousis, aave ois.

Ei mitään antaa saata
se mulle kuolleen-käsistään.
En taivast' enkä maata,
vain pilvipiirin nään.

Ei haihdu se, ei seesty;
uus päivä vanhat pilvet tuo.
Ei vaaksaa elo eesty –
vain virtaa ajan vuo.

On tullut, elämäni,
suur päivänseisaukses sun.
Kuin saarta, sydäntäni
nyt – jälkeen aaltoilun –

on varjo-elon meri,
niin liikkumaton, syleillyt.
Ei suonten viini, veri,
kuin ennen polta nyt.

Maan ruohoja ja puita
maan kevät kutsuu elämään
ja veljiäni muita, –
mä lehdettömäks jään.

– Mut, elämäni, pitää
sun päivänseisausta suon.
Vaikk' etsii silmä itää –
ei äärelt' ajan vuon.

Ei kiidä aamun huomaan
sen katse, hetkeen tulevaan.
Ei usko aallon tuomaan
se onneen, sattumaan.

Pois toivon kuplain luota
ja aamun rantain päilyväin
se kääntyi toista vuota
ja toista itää päin.

Ei aika mulle antaa
voi mitään vieraan-käsistään.
Nyt kohtaloaan kantaa
vain sydän itsessään.

Ei ilmiöiden meri
sen rantaa huuhdo houkuttain.
Se hiljaisuuden peri
ja kuulee sitä vain.

Jos sille siintelevät
viel' aamut, taivaan sinisyys,
on itselleen se kevät
kuin ollut on se syys.

Se, saari meren syvän,
on näkinkengän kaltainen:
jos luo se helmen hyvän,
luo kivustaan se sen.

Kuin siemenien suku,
jok' elää kuolemisessaan,
se nukkuu – eikä nuku:
juo voiman unestaan.

Ja kerran tuskaa vailla
se herää uuteen elämään –
nyt mykän huilun lailla
vain vartoo säveltään.

- Uuno Kailas -




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...