Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Äiti antaa... niin, mitä lajia????

Mieleeni tulvi eilen yhtä ja toista noloa lapseni suusta sinkoillutta vuosien varrelta. Lausahdusten aihepiiri juontuu erittäin kiperästä kysymyksestä, jonka juniori läppäsi mulle vasten naamaa tuossa männäiltana, mutta ei siitä itse kysymyksestä tässä kohtaa sen enempää.

Joskus vaan saa hävetä silmät päästään, samoin tulee vastaan asioita, joita pitää vähäsen oikoa, vaikka ei sitten oikein kykenekään selittämään asiaa juurta jaksaen. Olimme kerran olleet jossain kylässä ja muksu purki muovikassista mukana olleita lelujan. Sitten se tepasteli mun luo ja loihen lausumahan:
- Äiti, kutsunkin tätä muovipussia nyt nussiksi
- Et kutsu
- Kutsunpas, se on tän pussin uus, söpö lempini
- Ei ole
- Oo-on
- No, ööh, se ei nyt oikeesti oo kauheen hyvä söpö lempinimi sille pussille.
- Miksei?
En mä muista mitä vastasin, mutta lopputuloksena meillä kyllä edelleenkin kutsutaan pussia pussiksi. Saatoin käyttää myös lahjontaa. Samaan sarjaan menee leikkipuistoreissu jolloin jälkikasvu kailotti haluavansa kokeilla liukkaria. Luin kaikessa rauhassa enkä saanut sanottua kuin: "Mitä? Hiljaa!" Kanssaihmisillä oli hilpeää.

Kaikkein pahin juttu on kuitenkin tapahtunut meidän entisessä pienessä lähikaupassa. Nöösi taisi olla vajaat kolmen vanha kun se huusi ostoskärryissä äkkiarvaamatta: "Äiti antaa p***ua!" Taisin ihan tosissani yrittää keskittää kaikki voimani maan alle vajoamiseen, kun pää toisensa jälkeen kääntyi katsomaan, että millainen äiti siellä oikeen on. Mä vaan kylmästi kävelin ulos siitä kuppasesta kaupasta ja menin kotiin aikeenani harrastaa hieman perheväkivaltaa silloisen mieheni kanssa. Tuo kuitenkin vakuutti mulle, ettei ikinä lipsauttaisi tuommosta suustaan, ja kyllä mä lopulta uskoin. Juniori sen sijaan jatkoi tämän piinaavan lauseen hokemista aina silloin tällöin ja mä olin ihan tuskissani. Mun oli ihan pakko jo tarhassakin kysyä, et onks siellä joku puhunut moista, siis joku lapsista, emmä ehkä niitä tätejä heti ekana epäillyt.

Kului aikaa ja mä päätin rohkaista mieleni ja mennä taas kerran tuohon mainittuun lähikauppaan. Muksu istuskeli taas kärryissä tärkeänä. Juuri siinä kohtaa, jossa tämä mieltäni järkyttänyt lausahdus viimeksi kuului, huomasin nöösin vetävän henkeä. Halusin työntää sormet korviin ja huutaa: "Ällällälääälälällääällällllläääää!" Ja sitten se osoitti sormella johonkin ja sanoi sen: "Äiti antaa tota p***ua!" Sillä kertaa mä kuitenkin menin ostosten kanssa kassan kautta ja siitä suorimme kotiin opettelemaan, miten pyydetän pillimehua. Oppi se sen lopulta, mä en pidä tuosta sanasta vieläkään.

1 kommentti:

  1. Eikä, saatoinpa nauraa ääneen vedet silmissä kun luin tätä :D osaa noi lapset kyllä heittää vaikka mitä ja vaikka minkälaisissa tilanteissa... ja mites se sanonta totuus tulee lapsen suusta (tai jotain sinnepäin) ::D

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...