Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Herttaisen yhdentekevää

Mä olen niin vitun lannistunut. Mä en jaksa tapella paikastani auringossa. Mua ei huvita vastata vaatimuksiin, jos mä olen ainoa, jonka ne tulee täyttää. Mä haluaisin toivottaa eräitäkin ihmisiä tervemenneeksi helvetinkuuseen ja jatkaa jo hyvin alkanutta matkaani kohti erakkoutta.

Meinasin kirjoittaa, että mulla ei ole mitään annettavaa, mutta väärin. Mulla on aivan helvetisti annettavaa. Vastaanotto tapahtuu kuitenkin AINA jonkun toisen ehdoilla. Musta voi rauhassa kukin perata ne parhaat, itselleen sopivat palat ja käyttää niitä sopimaksi (tai sopimattomaksi) katsomallaan tavalla. Se ylijäävää osuus musta on muille vaan riesa. Enkä mä halua todellakaan olla kelleen vaivaksi. Siks kai mä sit vaan jättäydyn pois.

Mä mietin tänään, että kaikki mitä mä toivoin juuri nyt, on tavata joku, joka oikeesti haluaisi kuulla ja ymmärtää jotain muutakin, kuin vaan sen osan, mikä on kivaa. Ei kukaan halua. Ja siinä kohtaa se iski. Järjetön lannistus, vastustamaton halu antaa periksi. Mitä tässä rimpuilemaan, ei kukaan halua oikeesti koskaan nähdä tai ymmärtää ja se että mä ymmärrän ei vie mua mihinkään, kun mä en vaan jaksa pitää itsestäni ääntä. Mä luulen, että mä en lukeudu voittaajiin siinä mielessä.

Muutaman projektin haluisin kans toivottaa tervemenneeks helvettiin. Ihan sama, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele ja huomioi koko pakettia, kaikki vaan vaatii. vaatii ja vaatii. Miksi multa aina saa vaan vaatia, pyytää, ottaa vaikka väkisin? Mä en enää jaksa. En yhtään. Mäkin haluaisin joskus tarvita. Mä en vaan enää jaksa. Olo on loppuun käytetty. Mä en halua tätä enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...