Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Opettaja, jota en koskaan unohda

Paikallisen sanomalehden sunnuntailiitteessä oli juttu siitä, miten opettajan muisto saattaa säilyä läpi koko elämän. Sekä kannustaminen että lannistaminen saattavat jäädä elämään. Molemmilla voi olla suuri vaikutus myös sen suhteen, minkä suunnan elämä ottaa. Jäin miettimään asiaa omalla kohdallani. Kuka opettajistani olisi sellainen, jonka nostaisin ylitse muiden? Oikeastaan vastaus oli minulla heti valmiina, eipä asiaa sen suuremmin tarvinnut pohdiskella.

Kaksi vuotta minulla oli ilo saada uskonnon ja äidinkielen opetusta porilaiselta Aarne Seppälältä. Hänen kannustavien sanojensa ja asenteensa ansiosta on ensin pöytälaatikko ja sen jälkeen sen teknisesti kehittyneempi versio, kovalevy saanut täyttyä jos jonkinlaisista kirjoituksistani. En tiedä, uskonko itsekään varsinaisesti kykyihini, mutta Seppälä jätti minulle ilon nauttia siitä, mistä pidän: suomenkielestä, sanoista ja siitä, miten sanojen asettelu lauseisiin tuo tekstiin erilaisia merkitys- ja vivahde-eroja. Jopa kielioppi lauseenjäsennyksineen tuntuu edelleen rakkaalta. Kirjoittamatta en sitäpaitsi olisi elmästäni selvinnyt. Joku voi sanoa, että asiat selviävät puhumalla, minun asiani ovat kuitenkin aina selvinneet parhaiten kirjoittamalla. Kirjoittaminen on siis yksi suurimpia lahjoja, joita olen saanut.

Muistan, miten Seppälä joskus kiitteli ainettani ”värikkäästä kielenkäytöstä”. Tunsin sisälläni valtavaa ylpeyttä, miltei pakahduin, varsinkin, kun kaikin keinoin pyrin mielihyväni piilottamaan. Sisälläni pieni tyttö hymyili suupielet niskassa asti. Asiaa tarkemmin pohtiessani huomaan muutenkin juuri tämän opettajan oppien ja kannustuksen jääneen elämään. Mikähän siihenkin vaikuttaa? Varmasti joskus on positiivista palautetta tullut muiltakin, mutta sitä en vain muista.

Näin aikuisena asiaa analysoiden näen Seppälän kohdelleen meitä, pieniäkin ihmisiä arvostaen, yksilöä kunnioittaen. Varmaankin siksi hän myös ansaitsi oppilaiden, ainakin suurimman osan kunnioituksen. Seppälän tunneilta nousee päällimmäisenä mieleen mielenkiintoinen ote aiheeseen, erilaiset äänen painot ja nyanssit, jotka auttoivat asian mieleen jäämistä, jämäkkyys, silti lämmin hymy ja miltei aina pieni pilke silmäkulmassa. Tilanteen vaatiessa ankaruutta oli silloinkin läsnä tietty lempeys.

Mietin monesti, mainitsenko Seppälän tässä nimeltä. Päätin kuitenkin mainita, koska pahaa sanottavaa minulla ei ole. Joskus aiemmin kouluaikoja muistellessani olen miettinyt, että haluaisin antaa tämän palautteen hänelle itselleen. Nyt se on edes teoriassa hänen luettavissaan.

Koko tämän tekstin kirjoittamisen ajan kasvoillani on ollut hymy. Se on se sama mielihyvän hymy, jonka joskus miltei neljännesvuosisata sitten kätkemällä sisälleni kätkin. Kiitos siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...