Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Miksi varjot virran veen? - Kosk' on mieli mulla siimekseen.

Noin kirjoitti Eino Leino tutun Nocturnensa vähemmän tunnetussa säkeistössä. Se nousi mieleen tänään, kun pohdin olikohan jo kesän viimeinen päivä? Vietin sen vaakatasossa kiinni maankamarassa aurinkoa ja maata itseeni imien. Yhteytän sen avulla lehtivihreän human-versiota, jonka pian varastoin runkooni pitääkseni itseäni talven hengissä. Maassa on vielä voimaa, sen aistii, se ei ole kokonaan väsähtänyt. En minäkään. Silti tiesin, että vuodenpyörä pyörähtää ihan kohta seuraavalle sektorille ja minä sen mukana.

Vuodenkierto on mielenkiintoinen juttu, monessakin suhteessa. Itse koen pyöriväni siinä myllyssä luonnon mukana, ja onhan sitä ihminen osa samaa kokonaisuutta, mitäpä sitä vääristelemään. Ihmisen erottaa vaan siitä muusta ympäröivästä tarve kehittyä ja kasvaa, oikeastaan se on jopa tehtävä.

Keväällä sitä itsekin heräilee eloon ja kukoistukseen muun luonnon mukana. Alkaa herääminen, kukoistus ja silminnähden elävä elämä. Kesällä on todellisen kukkimisen aika. Nautinnolliset kokemukset saavat fyysisemmän muodon. Aurinko, lämmin tuuli, viileä vesi iholla, sateen virkistävä tuoksu. Tänään tunnustelin jalkojeni alla inan liian pitkän, pehmeän ruohikon tuntua. Ajattelin, että mun jaloille tulee kesää valtava ikävä.

Ja nyt ollaan tässä syksyn kynnyksellä. Vedetään vielä viimeiset voimat talteen, mitä saadaan ja aletaan siirtää niitä varastoon. Osa siirtyy omiin sisäisiin lokeroihin, osa pakasteversioihin lokeroista. En pidä ajatuksesta ja määritelmästä, että syksyllä luonto kuolee. Ei se kuole, se vetäytyy levolle. En minäkään kuole, vaikka joskus talven alku syksyn viimeisten hektisten hääräilyjen jälkeen saa niin tuntemaankin. Syksyllä aina käännyn sisälleni, lepäämään, kuten luonto. Ei se ole pysähtymistä vaan siitä alkaa erilainen, ei-fyysinen kasvun ja kehittymisen kausi, erilainen kuin kesällä.

Syksyn ja talven aikana kesän fyysinen nautintomaailma vaihtuu henkiseksi. Se muuttu iloksi halusta ja kyvystä kehittyä. Havainto omasta kyvystä käyttää kesällä kerrytettyjä varantoja elämän ylläpitämiseksi ja kasvun jatkamiseksi myös talven aikana kantaa uuteen kevääseen. Elämän "sisäisyys" ei silti estä ammentamasta ympäriltään. Jotenkin vain kaiken paljaus muuttaa näkökulmaa.

Kun kevät taas koittaa, sitä on jollain tasolla uusiutunut, vähän nuutunut ehkä, mutta valmiina heräämään uuteen kukkaan. Yhä hengissä, ei vähääkään kuollut. Ei suinkaan tarvitse aloita uutta elämää vaan jatkaa sitä samaa, uudessa muodossa, ihmisen keskeneräisenä, kuitenkin taas vuoden kehittyneenä, muuttuneenakin, luonnon omassa täydellisyydessään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"There is a harmony
In autumn, and a lustre in its sky,
Which through the summer is not heard or seen,
As if it could not be, as if it had not been!"
- Percy Bysshe Shelley

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...