Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Tulisipa joku...

Joskus, kun tuntuu, ettei kukaan ymmärrä ajatuksenjuoksuani, ajattelen, miten helppo olisi pitää kaikki vain itsellään. Raja julistamisenhalun ja erakoitumisen-/eristäytymisenhalun välillä on pieni. Välillä taurhaudun kokiessani, ettei kukaan vastaanota sillä taajuuella, jolle lähettimeni on viritetty. Sitten taas kysyn itseltäni, miksi rasittua, miksei vaan nauti siitä mitä saa itse tuntea ja kokea. Tästä on hyvin lyhyt heilahtaa ylimielissävytteiseen ajatukseen helmistä sioille ja mielihaluun sulkea kaikki sisälleni.

Mistä sitten on kysymys? Ei mulla ole mitään suurta ideaa jaettavanani, mutta onpahan välillä turhankin paljon ajatuksia päässäni, milloin mistäkin. On oivalluksia pitkien pohdintojen tuloksena, on syvempää analyysiä odottavia päähänpistoja, kokemuksia, tunteita, elämää. Enkä mä tarkoita edellä mainitulla julistamisella sitä, että mulla olisi hallussani jokin absoluuttinen totuus, jonka ääreen ketään johdatta. Mutta mulla on valtava vuorovaikutuksen nälkä. Mun sisimpäni nääntyy ilman keskustelukumppania, joka osaa keskustella ja ajatella. Niitä ihmisiä on, olen saanut monia tavata, mutta kukaan ei ole mun lähelläni. Mun ympäristöni tuntuu jotenkin henkisesti hyvin ahtaalta.

Kirjoittelenpa ajatuksiani nyt sitten tänne, todennäköisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä, mahdollista ja mahdotonta. Kirjoitan erakkona ja itsekseni, mutta kuitenkin mielessä se mahdollisuus, että joku joskus lukee jotain, ymmärtääkin lähtökohtani. Kaikki ei kai aina nivoudu yhteen suureksi kokonaisuudeksi. Joskus on vain hetkiä, elämä itsessään, juuri siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...