Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sielullinen selvitystila

Mä pakoilen kaikkea kirjoittamista, ajatteluakin. Mulla on kaikki mahdolliset defenssit päällä. Mä en tiedä johtaako tämä mun kaiken toipumisen lopulliseen päättymiseen vai onko tämä taas yksi niitä loputtomia välivaiheita. Mä vihaan välivaiheita. Niin monesti mun silmät on auenneet näkemään, ikään kuin olisi kokenut jonkin valaistumisen. Sitten kun on ottanut seuraavan askeleen, saakin taas huomata kaiken olleen vain pinnan raaputtelua. Mä en jaksa enää raaputella, mä haluan suoraan ytimeen. Tai en halua. Oikeastaan mä haluan skipata sen ytimeenmenon yli ja tipahtaa siihen tilanteeseen, kun se kaikki paska on ohi ja on oikeasti, pysyvästi helpompi hengittää ja olla olemassa.

Mä olen perehtynyt yhteen ja toiseen tähdelliseen seikkaan, mä tiedostan kamalasti, mutta mä en uskalla tuntea. Mä en vaan pääse sinne. Alkaa vaan vituttaa edes yrittää, iskee järjetön ärtymys aina. Mitä paskaa tääkin on, mitä tämmöstä ees viittii? Ei mistään kumminkaan mitään tule, ei mikään kumminkaan muutu. Mä luulen luovuttaneeni.

Koska mä en voi puhua, ainoa tie olisi kirjoittaa. Ja nyt mä käytän kaikki keinot sen välttelyyn, kaikki tuntuu liian monimutkaiselta. Vaikka ihan hyvin voisi kirjoittaa vaikka vain lauseen, ilman sen kummampaa syväluotaavaa analyysimatkaa sen taakse. Mutta ei, mä en vaan kykyne. Mä käytän samaa taktiikkaa kuin taloudellisien katastrofien aikaan. Silloin mä väistelen laskuja ja pankkitiliäni. Mä ahdistun ihan naamattomasti, jos mä tiedän mulle jäävään joitain kuppaisia kymppejä laskujen jälkeen loppukuuksi. Niinpä mä en maksa laskuja, tosin en käytä rahaakaan tililtäni. Lopulta mulle tulee jotain perintäkuluja päälle ja taloudellinen suopotkupallo käy koko ajan raskaammaksi. Hämmentävää, että mun onnistuu aina säilyttää luottotietoni.

Nyt on kuitenkin ilmassa synkkä, uhkaava henkisen konkurssin varjo. Mä en saa henkistä luottoa enää mistään, en edes varsinkaan kyseisen luottolaitoksen pääkonttorista, koska mun pää on ihan möskän mäsäsnä. Pitäisi olla tili. Mutta mä en osaa tehdä tiliä, tai en uskalla. Miten mä selviän koko elämäni läpi ilman henkistä pääomaa. Mun väärennetyt mielensetelit ei kelpaa enää mihinkään, se bluffaus on ohi. Jos mä en kohtaa tätä selvitystilaani nyt silmästä silmään, mä saan harrastaa loppuelämäni astraalitason huoraamista, jotta mä tulisin jotenkin toimeen läpi tämän elämäni.

Ehkä mä huomenna voin ja suostun, ottamaan edes pienen askeleen, tipauttamaan hyvässä hengessä viissenttisen mun elämäni säästöpossuun. Tiedä sitteen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...