Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ruudin käryä, lipsuvia suksia ja lihassärkyä

Mikä ihme saa ihmisen vapaaehtoisesti lähtemään reissuun, jolla päätyy yöllä hiihtämään intin hikilaudoilla umpihangessa säkkipimeässä keskellä metsää kaksi tuntia? Mainittakoon, että suksissa oli kyllä pitoa ja luistoa sopivassa suhteessa. Pito toimi hyvin eteenpäin mennessä, luisto taas pelasi taaksepäin. Niin, mikä se on se semmoinen mahti, joka ihmisen tuommoiseen(kin) ajaa? Onko se kokeilunhalu tai extremen/elämysten kaipuu? Kaiketi kyse voi olla myös uteliaisuudesta tai ihan silkasta hulluudesta. Riippuu kai yksilöstä. Väitän yhdeksi syyksi maanpuolustustahtoa.

Tuollainen hiihtoreissu mm. kuului mun viikonloppuuni. Ei ollut ihan helppo kokemus. Ensinnäkin, mun otsalamppu on ihan paska. Se valaisee hädintuskin suksien kärkeen asti. Pimeässä metsässä moinen laadullinen epäkohta vaikeuttaa etenemistä huomattavasti. Varsinkin alamäet käy jännittäviksi, kun ei näe, mikä edessä odottaa. Ainoa keinö valaista vähän pidemmälle on kallistaa päätä takakenoon, mikä taas vaikuttaa merkittävästi tasapainoon mainituissa alastuloissa. Tasapaino ei muutenkaan kuulu mun vahvuuksiini, eikä hiihtäminen yleensäkään. Intin suksilla auraamalla jarruttaminen on myös adrenaliinitasoa nostattavaa. On huisin jännää koittaa saada sukset aurausasentoon saamatta samalla ylipitkiä plankkuja ristiin. Pari kertaa mun oli pakko kaataa itseni, kun olin kovaa vauhtia menossa päin puuta, jonka havaitsemisen valaistuksen puute teki miltei mahdottomaksi. Lisäilo soi selässä keikkunut reppu, jonka toinen olkahihna löystyi koko ajan ja valahti käsivarrelle. Siinä on nyt mojova mustelma.

Mustelma mulla on myös vasemman lonkkaluun kohdalla edessä, koska makasin rk-ammunnan ajan hylsyn päällä, (luulin sitä vetoketjuksi, enkä siksi vaivautunut poistamaan vaivan aiheuttajaa. Pistooliradalla homma sentään toimi vaivoitta ja vaurioitta.

Eilinen oli pitkä päivä, siihen mahtui edellä mainittujen lisäksi sulkeisharjoituksia, teltanpystyttämistä, makkaranuotiota, kipinävahtia, huonosti nukkumista muhkuraisella alustalla ym. Tämän aamun ilma-ase-ammunnassa mä oli jo ihan silmät harillaan ja yhtä paljon haritti mun osumat taulussa. Sitten kipiteltiin kolmisen tuntia tehtävärastilta toiselle ja lopuksi saimme vielä nauttia itsepuolustusrääkistä. Mun keho on täysin soseena tästä kaikesta. Hengittäminenkin vähän sattuu.

Luulen, että tänäviikonloppuna tuli heitettyä hyvästit kuluneelle talvelle, mutta vastapainona tervehdittyä montaa uutta tuttavuutta ja mahtavaa persoonaa. Loppuyhteenvetona voin vain todeta, että oli taas aivan mieletön viikonloppu. En vaihtaisi hetkeäkään pois. Päättäkää itse onko tämä sitä hullutta vai mitä. Nyt maistuu uni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...