Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 6. tammikuuta 2011

You'll find that life is still worthwhile if you'll just smile

Kun mä aloin kirjoittaa edellistä postausta, mulla oli mielessä ihan jotain muuta. Tekstistä jotenkin vain syntyi, mitä syntyi. Oikeasti mulla oli mielessä hymyily, sen vaikeus ja hymyilyn taidon tärkeys.

Vajaat pari vuotta sitten, kun avioerosta oli mennyt jo tovi ja aloin toden teolla etsiä itseäni ja naiseuttani, mä huomasin, että mä en osaa hymyillä. Siis ihan oikeasti. Mun kasvojen lihakset eivät osanneet pakollakaan nostaa mun suupieliäni hymyillessä ylöspäin vaan ne kaartuivat lievästi alaspäin. Sanomattakin selvää, että mun hymyilyni näytti lähinnä pelottavalta irvistykseltä. Mä todella kauhistuin, kun mä tajusin tuon. Selasin vanhoja valokuvia ja huomasin mun hymyn olleen pitkälti yli vuosikymmenen nurinpäin. Mä olin astunut takaisin sinkkumarkkinoille, enkä osannut edes hymyillä. Sangen viehättävää.

Peilin edessä mä aloin treenata mun kasvolihaksia. Jumppasin hikihelmet otsalla. Ensin mä nostin sormilla suupielet ylöspäin ja yritin pitää niitä paikoillaan edes hetken. Meni aikaa ja kohta mä saatoin tuntea saavani suupielet ylöspäin hymyn yhteydessä, kun oikein keskityin. Vieläkin hymy oli tosi väkinäinen ja puutunut. Varsinainen Jolly Joker.

Maanantaina mä sen sitten huomasin, että kas, nyt mä jo hymyilen ihan huomaamattani oikeaan suuntaan. Eipä ihme, että noilla mainituilla eronneiden markkinoillakin alkoi jossain kohtaa käydä flaksi. (Siinä suhteessa tosin voisi sanoa hymyn kääntyneen monen monta kertaa täysin väärään suuntaan, totaalisen väärien henkilöiden puoleen nimittäin, mutta siitä toiste lisää.) Samalla mun hymy on alkanut ulottua silmiin asti, lienee lihaskysymys sekin, ei vain sydämen asia.

Mä en voi olla miettimättä, millaista elämä on ollut, jos hymylihaksetkin surkastuvat, naama lakkaa toimimasta ja koko lärvi näyttää puunaamarilta. Pokerface? Rautanaamio? Ei ihme, että monet on pitäeneet mua negatiivisena hyvinäkin hetkinä. Irvistys päivässä pitää mielen matalana, tai jotain. Valitettavasti mulla on kovin hajanainen kuva noista vuosista, kaikki on ollut yhtä kaaosta.

Hymyilyn opettelu ei kai siis välttämättä ole vain mielenlaatun vaikuttamista tai asenteiden muuttamista. Joskus tarvitaan raakaa lihastreeniä. Tämä lihastreeni onkin ollut se tehokkain treeni mun itsetuntoni muokkaamisessa. Vaikka mä joskus kuinka treenasin vatsan litteäksi, ei tuntunut kelpaavan, mutta kun pärstä alkaa vääntyä hymyyn, on mun seurakin alkanut kelpaamaan. Mä suosittelen naamatreeniä jokaiselle, ettei tarvitse ottaa vastaan lahjaksi mukia, jonka mä sain juuri. Siinä sanottiin: "V***u, tää hymyyly sattuu!" Ei muuten satu enää. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...