Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

The chills down my spine are just mem­o­ries of a time

Nyt otti vehnäleipä. Teki sitä ihan kauheasti mieli parina päivänä ja söin myös. Kadun. Maha on ihan rikki välittömästi. Kyllä mä alan pikkuhiljaa uskoa, ettei ole ihmiselle hyväksi se. Toivottavasti tämä rauhoittuu ensiviikonlopuksi, koska olisi tiedossa äärettömän mielenkiintoista ohjelmaa.

Mä lähden taas nujertamaan talvea ja testaamaan kylmänsietokykyäni luontoon. Kynnys on huomattavasti matalampi, kuin vajaa vuosi sitten, silti vähän jännittää taas. Silleen hyvällä tavalla kyllä. Pakkaan kimpsuni ja kampsuni suunnatakseni suinpäin kohti tuntematonta. Niin tuntematonta, että mä en taaskaan tunne ketään muuta osallistujaa. Ehkäpä tunnen, kun palaan, toivottavasti.

Jotenkin mulla on kyllä vähän estynyt olo taas. Semmoinen pienimuotoinen sosiaalinen pelkotila. Olen koittanut pohtia, mistä se johtuu. Taas mä olen päättänyt lähteä liikenteeseen ihan tyhmänä vaan, siltä pohjalta, että mitään en osaa. Kuitenkin mä mietin ja pelkään tekeväni jotain tyhmää. Ja tämähän on juuri sitä tyhmintä. Ja mietin mä sitäkin, että mun kunto on mallia rapa, että jos en pysy perässä, että oon joku riippakivi siellä muiden matkassa sitten. Nämä samat pelot on aina mielessä. Se johtuu tästä talvesta, se on mulle vieläkin aikamoinen mörkö. Ihan kiva ja hyödyllinen tuostakin reissusta muodostuu. Tiedän että se oikea asenne löytyy perillä, mutta nyt juuri tuntuu vikonloppu sohvalla vällyjen alla paaaaaaljon houkuttelevammalta. Perillä mä tiedän meneväni sukkana vaan tilanteesta toiseen sillä periaattella, että hetken seisoo vaikka aidanseipäänä vaikkei niin mukavaa olisikaan.

Tää on tätä mun perusluonnetta. Kaikki pitää stressata etukäteen vaikeaksi. Miten siitä pääsisi irti? Olenhan mä paljon kehittynyt jo heittäytymisessä. Tällainen reissu olisi ihan mahdoton, jos mä olisin vielä se sama kontrollifriikki, joka mä olin vielä joitakin vuosia sitten. Kaikkien narujen oli oltava mun käsissäni enkä mä voinut nauttia mistään, ellen mä kokenut hallitsevani tilannetta, tai oikeastaan itseäni siinä tilanteessa. Tämä on yksi tekijä mun varhaisiin vuosiini ulottuvassa esiintymiskammossakin, pelko asettua alttiiksi arvostelulle, tarve olla mahdollisismman hyvä kaikessa. Syy ei ole halu päteä vaan yksinkertaisesti kasvojen menettämisen pelko. Ja tämä kai juontaa taas juurensa koulukiusaamiseen, varhaiseen kelvottomuden ja riittämättömyyden tunteeseen sekä sitä kautta syntyneeseen epävarmuuteen. Mä en halua olla hyvä ja paras, mä haluan olla vain riittävä. Kaipa sitä pitäisi olla ihan ensin itselleen.

No, sitä riittävyyttä mä lähden tuon kylmänsietokyvyn lisäksi nyt taas opettelemaan, ja itseni voittamista. Oikestaan mä odotan viikonloppua paljon, tiedän että reissussa irtoaa paljon kokemuksia ja ajatuksia. Uskon että osaan sittenkin nauttia. Paitsi jos tuo kirottu vehnämössö ja stressi rikkoo mun pakkini totaalisesti. Saas nähdä kuin eukko selviää. Pitäkää peukkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...