Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Eihän olueenne laiteta jäitä?

Niin niitä monen kuukauden takaisia reissumuistoja piti päivittämäni.

Mä pääsin hienosti junaan ja Tampereella onnistui vaihtokin vaivatta. Kemijärven junassa mulle tuli sitten eteen eka tenkkapoo. Mun makuukopin ovi oli lukossa. Juna oli tietysti pitkä kuin nälkävuosi ja rinkka painoi ihan maantulen pirusti, ja vaikka mä kuinka raahustin ja törmäilin eessuntaassun, en onnistunut löytämään henkilökuntaa. Meni siinä toinenkin tovi, ennen kuin paikalle saapui joku "hyttiemäntä" malli VR ja päästi mut vihdoin levolle. Tai niinhän mä luulin. Ikinä, milloinkaan, en kuuna kullan kukertamana ota enää makuuvanua. Vaikkakin vaunu oli sitä uudempaa mallia, oli kuvitelma nukkumisesta tai edes moisen yrittämisestä täysin utopistinen. Juna heilui, ryskyi, kirskui ja huusi. Oikeastaan mua pelotti vähän, olin aivan sata ajoittain, että koko masiina syöksyi raiteilta. Siinä ei paljon korvatulpista ollut riemua. Jännittikin vähän, ajattelin, että onnistun varmasti munaamaan itseni jotenkin ja enhän mä edes tuntenut ketään (paitsi naamalta entisen puolustusministerin, jolta mä fiksusti tiedustelin, onko hän kauankin ollut kiinnostunut maanpuolustuksesta *nolo*). Päätin sitten kuitenkin tykönäni, että menen sinne ihan tyhmänäni, en edes anna ymmärtää, että mä tietäisin mistään mitään, silloin kukaan ei odottaisikaan multa mitään.

Perjantai oli jo valjennut kirkkaaksi auringonpaisteeksi, kun mä pääsin perille Rovaniemelle. Paikalle saapui pari puolustusvoimien bussia, joihin toiseen tohdin kömpiä lähtöä odottelemaan. Istuessani siinä vieraiden ihmisten ympäröimänä odottamassa, mulla oli tovin aika onho olo. Huomasin vetäytymäni kuoreeni hetkeksi, jopa niin paljon, että mun näköpiiri kaventui vaan lähinnä itseeni. En katsonut edes bussin ikkunasta ulos, katse oli luotuna vain omaan syliini. Oli jännä havahtua tuohon ajatukseen, ja kun sitten uskaltauduin katselemaan ympärilleni, ulos ja muita ihmisiä, tuntui ihan fyysisesti, miten henki lähti kulkemaan avarammin. Sitten olikin heti helpompi alkaa jutella muille, vaikkakin ventovieraille.

Alkuun pääsi lopultakin hyvin. Ensin jaettiin varusteet ja sitten kiikutettiin kamat teltoille. Mähän oli tietenkin kuolemaa uhaten ilmoittautunut telttamajoitukseen. Takaraivossa piili pieni pelko siitä, että se osoittautuisi elämäni munaukseksi. Seuraavaksi päästikin koulutuksen alkuun. Oli hassua, kun ei tunnistanut jo sisältä tuttuja naamoja ulkona lainkaan, sitä paljon syvällä nenän päät olivat kauluksen sisällä ja pipot päässä. Ympärillä oli vain lauma eripituisia ja -levyisiä topatun kurkkusalaattipurkin näköisiä hahmoja.

Kelit ja maisemat olivat upeat, vaikkakin lauantai oli melko luminen ja harmaa. Aurinko tarjoili onneksi ajoittain parasta antiaan, siinä määrin kuin se on talvella mahdollista. Teltassa yöpymisetkin menivät hyvin, vaikka oli todella kylmä, etenkin jälkimmäisenä yönä. Yöllä mä heräsin kyllä välillä kylmästä sykkyrässä. Muistin vuosien takaisista EA-koulutuksista, että sikiöasentoon vetäytyy ihminen vähän ennen paleltumiskuolemaa. Oikaisin itseni suhteellisen äkkiä. Sunnuntaiaamuna mun piti ottaa lääkkeet. Heitin ne tuohon kielelle ja olin aikeissa kulauttaa kenttäpullosta vettä päälle. Klonk! Sieltä kapoisemmasta päästä tipahti hollille n. 1/2 kg jäätä. Tuntui aika tyhmältä.

Kamina toki lämmitti ja se oli valtavan sympaattinen muutenkin. Sillä ihan selkeästi oli ikioma pieni sielunelämä. Se näytti vähän alkuasukkaalta "korvarenkainen". Semmoinen hottentotti. Mietittiin, josko se olisi itse Huuakotti, mutta joku tiesi kertoa, että Huualle oli koitunut jotain ongelmia oleskeluluvan kanssa. Teltassamme ilmeni myös yksi norovirustapaus. Onneksi muut säätyivät mm. käsidesiä tehokäyttäen (huom. vain ulkoisesti). Terveydellisesti kaikki meni muutenkin ok, kukaan ei tarvinnut edes vatsahuuhtelua, vaikka sitä varten oli varattu aivan oma pisteensä, tai ainakin siinä luki "Pakin pesu". :P

Kukaan ei onneksi nukkunut kipinään ja kun Huua-kaminan piti punaisena, tarkeni. Itse mä nautin kovasti noista yöllisistä kipinähetkistä. Samoin mä nautin luonnosta ja, kaupunkilaisen mittapuulla voisi kai sanoa, ääriolosuhteista. Talvi tuli todella selätetyksi. Ihmismielen mahti on melkoinen, kun jotain päättää, siihen kyllä pystyy. Talvi on oikeastaan ihana.

Palaan vieläkin välillä miettimään reissuani. Ekana yönä mä kävin kipinän jälkeen hyyskässä. Satoi lunta. Mä jäin tuijottamaan lumisadetta vasten mustaa taivasta. Äkkiä musta tuntui, kuin mä olisin lentänyt lujaa avaruudessa valtavan tähtimäärän läpi, ihan kuin jalat olisivat irronneet maasta. Meinasin kaatua. Tuo oli hieno hetki. Mä tapasin myös valtavan määrän upeita naisihmisiä. Joidenkin kanssa tuli oltua enemmänkin jutuissa, kaikkien kanssa ei millään ehtinyt, meitä oli kuitenkin 130. Jotain kontakteja jäi elämään leirin jälkeenkin. Tunsin löytäneeni oman paikkani.

Paluumatkalla mä kävin ravintolavaunussa, päätin ottaa yhden tuopin jotain. Olisin varmaan ottanut lonkeron, mutta mä olin tosi väsynyt ja ytimiä myöden kylmissäni ja mulle iski sellainen pölhö ajatus, että jos se myyjä olisi kysynyt, laitetaanko jäitä, mun olisi täytynyt tappaa se. Otin oluen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...