Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Luontoemoselle kaikuu kiitos!

Syksy on tullut. Olen korjannut talteen ensimmäisen erän sen antimista. Oikeastaan mehumaija kohisee liedellä edelleen. Kovin paljon en voi säilöä, koska kylmäkellarit alkavat (luulen) olla pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnettä. Ainakaan meidän talossa sellaista ei enää ole. Sääli. Tänään tai huomenna saan tosin lisäpakastimen, joten sinne nyt nämä mehutkin säilön. Vähän myöhemmin syksyllä teen vielä puolukka ja omena-puolukka mehua, puolukkahillo jää tekemättä juuri tuosta kellarittomuudesta johtuen. Ehkäpä pakastan puolukoita ja keittelen niistä talven mittaan pienen annoksen hilloa kerrallaan.

Sienimetsään pitää myös ehdottomasti lähteä. Suppilovahverot on saatava talteen, mitä enemmän, sen parempi, kaikki tulee varmasti syötyä. Suolasieniä ajattelin myös laittaa ensimmäistä kertaa, sellaisen pienen määrän, joka mahtuu jääkaappiin säilytykseen. Toivottavasti saan hyvän sienioppaan mukaan, näiden rouskujen ja haperoiden tuntemus kun on mulla vähän heikoilla. Rellit, orakkaat, käävät ja suppikset, korva- ja mustatorvisieniä unohtamatta, ovat kyllä löytäneet tiensä keittiööni vaivatta.

Liika ahneuskaan ei toisaalta ole hyvästä. Lopulta menevät sitten haaskuun kuitenkin. Tulipa mieleeni tapaus, kun sukulaiselleni tarjottiin mahdollisuutta ostaa suppilovahveroita suuri määrä edullisesti. 30 litraa meni tilaukseen, mutta järkytys oli melkoinen, kun sienet lopulta saapuivat. Niitä oli 30 kg. Niitähän sitten syötiin pitkään ja hartaasti.

Luontoäidille kuuluu kuitenkin suuri kiitos näistä talven varalle saaduista mauista ja vitamiinesta. Ollos siunattu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...