Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 15. joulukuuta 2007

This is sooooo my life again....

Tietääkö tai muistaakohan joku ikivanhan vitsin papista, joka vedenpaisumuksen tullen istui talonsa katolla rukoilemassa, jotta jumala pelastaisi hänet. Paikalla kävi helikopteri, vesitaso ja soutuvene ja joka kerta pappi kieltäytyi avusta ja vannoi jumalan kyllä pelastavan hänet. Lopputuloksena pappi hukkui ja kysyi jumalalta taivaaseen päästyään, miksei tämä ollutkaan pelastanut häntä. Tähän jumala vastasi lähettäneensä vesitason, helikopterin ja veneen, mutta pappi oli kieltäytynyt avusta.

No, juttu sinänsä ei jaksa naurattaa mua, mutta oomme tulleet erään (myös eronneen) ystäväni kanssa siihen tulokseen, että me olemme juuri tuollaisia, kuin tuo pappi. Ystäväni avioitui vuotta ennen mua ja mulla oli - jälkikäteen ajatellen hieman kyseenalainen - kunnia toimia kaasona noissa häissä. Kaikki järjestelyt takkusivat, mikä saattoi, todellakin meni pieleen. Morsian mm. rakastui tulenpalavasti bestmaniin, mikä olikin kaataa koko hääsuunnitelman. Siinä vaiheessa jo vihjailin, että kennattaiskos kuitenkin ajatella vielä toistamiseen. Pikkuvaikeuksia kasautui tielle jatkuvasti, kunnes lopulta pari päivää ennen häitä vihkipapilta katkesi jalka. Vaan niin pääsivät naimisiin asti, ihan vaan todetakseen, että ero oli sittenkin parempi ratkaisu.

Mulla aikanaan ei ollut ihan niin paljon vastoinkäymisiä hääjärjestelyissä, mutta onpahan mut kuuluttettu kirkossa avioliittoon väärän miehen kanssa, oiken kirkkoherran itsensä toimesta. Ei oo sitä jätkää näillä nurkilla näkynyt vieläkään. Kuvaavaa. Oliskohan mun avioliitto onnistunut sen kundin kanssa, jota kirkkoherra mulle suunnitteli, I wonder... Sittenminhän oon eronnutkin kirkosta, että samapa tuo. Mutta niin se vaan on, että ihan sama onko ennusmerkkejä ilmassa vai ei, ihminen tekee jutiinsa niin kuin oma mieli halajaa, sikäli kun mihinkään ennusmerkkeihin nyt on ylipäänsäkään uskominen.

Näitä eräitä aasinsiltoja myödän päästään tähän päivään ja duunipaikan pikkujouluihin. Odotin niitä kuin kuuta nousevaa, olin varustautunut ihkauudella vaatekerralla ym. Illasta olisi takuulla tullut hauska, mutta sitähän mä en koskaan saa tietää, koska istun kotona vatsatautisen lapsen kanssa.

Olipahan rumba viimeyönä, kun juniori alkoi oksentaa. Meni kaikki petivaatteet vaihtoon, tyynyt kannoin suoraan roskiin. Tuli hyvä syy ostaa uudet ja samalla tuli kaikki petivaatteet pestyä jouluksi petareita myöden. Eihän se muksun vika ollut, mutta kyllä teki mieli karjua, että mitä vaan, mutta ei tätä nyt, ei tänään, EI NYT! Tämän oksennushässäkän lisäksi mun oma mahakin prakasi taas. Melkein päästin huonot housuun Lindexin pukukopissa, kun oli sovittamassa mun pikkujoulurintsikoita. Olishan ollut miellyttävää sekin. Korkeimmille voimille kiitos, ehdin pää kylmässä hiessä kylpien ensin vaihtamaan sopivan kolikon, ravaamaan kauppakeskuksen ylempään kerrokseen ja jopa sinne vessakoppiin asti. Siellä vietinkin sitten mukavan puolituntisen, onneksi ihan keskenäni. Että ei kai tän mahankaan puolesta olis pikkujouluihin osallistuminen ollut suotavaa. Sitten vielä tää mun sökö rintaranka ja kaikki siihen annetut kolmiolääkkeet.

Tyttö voi jo paremmin, ei oo enää oksentanutkaan ja mun lapsenvahti olis tullut tänne, jos olisin halunnut osallistua pikkujouluihin tai käydä edes syömässä siellä. Eipä sitä tarvinnut edes miettiä, totta ihmeessä mä jäin kipeän lapsen kanssa kotiin ennenkuin lähdin kapakkaan riekkumaan. Näin tein siis parannuksen ja uskoin ennusmerkkejä tällä kertaa, mun ei todellakaan kuulunut osallistua näihin kekkereihin. Mielenkiintoista vaan on pohtia, että mitköhän sitä ois saanut aikaiseksi, jos kuitenkin olis lähtenyt, vähän niin kuin kuolemaa uhaten. Sitähän mä en nyt koskaan saa tietää ja jaksan uskoa, että oikein hyvä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...