Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 29. joulukuuta 2007

Mittään deittitouhuu olis?

Erään sinkkuystäväni kanssa oomme pohtineet, että harrastaako kukaan oikeasti enää treffeillä käyntiä. Pyytääkö poika nykyään tyttöä ulos, ihan vaan syömään tai muuta perinteistä tylsää? Enpä ole moisesta kuullut lähipiirissäni vuosiin. Mikäli tällaista katoavaa luonnonvaraa joku vielä harrastaa, niin mistäköhän moisia tyyppejä löytää? Jostain nettipalvelustako niitä nykyään kaivetaan? Eipä olisi meikäläisestä moiseen, niin paljon en ihmisluontoon luota. Anteeksi jo valmiiksi te kaikki, joilla mahdollisesti on puhtaat jauhot pussissa, mutta mulla olisi aina tämmösillä nettideiteillä takaraivossa ajatus siitä, että kundi on lähtenyt liikkeelle ihan vaan piparin toivossa, enkä tasankaan tarkoita noita keittiön pöydällä korissa lojuvia ruskeita yliarvostettuja joululeipomuksia.

Itse en taida olla siinä tilanteessa, että deittailu isommin nappaisi, miehet yleensäkään, eikä naiset, ei sillä, mutta kai sekin jossain kohtaa on ajankohtaista. Sitä kun on ollut markkinoilta niin kauan ulkona, on himppasen hankalaa hahmottaa näitä suhdekuvioita enää. Jotenkin mä ajauduin yhdeksän vuotta sitten yhteen exän kanssa, eikä tämä aihe ole sen jälkeen juurikaan ollut tapetilla. Baaristako niitä ukkoja bongataan? Mikäli lähipiirin touhuja katselee, niin näinpä taitaa asian laita olla, vaan ei ole musta siihenkään. Ei kiinnosta baarit eikä varsinkaan niiden (mies)tarjonta. Voipi olla, että ääni kellossa vielä muuttuu, jahka sitä kiinnostuu yleensäkin suhdetoiminnasta (ja jos kiinnostuu). Jotenkin tätä asiaa on nyt kuitenkin hauska tarkkailla ihan ulkopuolelta.

Kävipä tuossa joulun alla eräänä lauantaiehtoona niin, että tämäkin laittoi itsensä täyteen tällinkiin ja lähti yöelämää katsastamaan. Onneksi ei olleet miehet päällimmäisenä mielessä, johonkin murheen alimpaan alhoon olisi mut muuten syösty. Olipahan melkoista yrittäjää liikenteessä. Alkuillasta maistelimme pienoiset pohjat kaverin luona, kolme sinkkuäitiä, jotka kauhuksensa huomasivat kaikki pukeutuneensa punaisiin paitoihin, mustiin hameisiin ja mustiin saappaisiin. Painajaismainen näky, ahdistavat tekstiilikolmoset. Kapakkaan päästyämme rantauduimme tiskille, jossa seuraamme lyöttäytyi kaverin (siis yhden meistä) ex-mies, vanha tuttu siis yli 10 vuoden takaa. Jotain läppää heitettiin ja kohta tää kiskoi ex-vaimonsa sivuun ja kysyi, kuka mä olen. Aika lailla sen silmät levisi, kun kuuli kaamean totuuden, ei vaan tunnistanut mua, hih. Päätti sitten heittäytyä polvilleen siihen lattialle mua palvomaan. Jumalauta, mä olin kiusaantunut, baari oli muutenkin melkein tyhjä ja tää yks järjestää kauhean episodin ja tällä itsetunnolla kun ei olla mielellään minkään laisen, ei edes imartelevan huomion kohteena, auh.

Tällä väliin joku etniseen pizzoja paistavaan vähemmistöryhmään kuuluva oli kiskonut mun kaverin syrjemmälle tiedustellakseen mun henkilöllisyyttäni ja siviilisäätyäni. Kaveri oli jalosti kertonut mun olevan vapaata riistaa, vaikka tiesi hyvin etten ole ollenkaan kiinnostunut liittymään näiden kotikaupunkini casanovien fanituslistalle. siinä suhteessa ei aio mainettani menettää, muuten tuo saattaa olla jo mennyt. Jossain vaiheessa joku tarttui mua kädestä, tämä samainen tyyppi siis. Olen kuulemma kaunis ja hän haluaisi tavata mut uudelleen. Ööh, miten niin uudelleen, eihän me oltu tavattu ensinnäkään ja toisekseen, mä en ollut halukas tähän "uusintaan". Sitkeästi tyyppi halusi mun puhelinnumeroni, mutta mun onnistui kiemurrella tilanteesta, jäi mulle kuitenkin joku baarikuitti, jonka takana komeilee ehdokkaan oma numero. Arvatkaas, aionko soittaa siihen numeroon ikinä. Oikein, en tod. Seuraavalla viikolla tää tyyppi oli vielä soitellut mun kaverille ja pyytänyt mun numeroa. Kaverille tiedotin, että sen jos eteenpäin livauttaa, saa ihan itse kustantaa mun liittymänvaihdon. Olen saanut olla toistaiseksi rauhassa siltä suunnalta.

No, takaisin baariin. Tällä kertaa notkuin tanssilattian laitamilla vahtimassa yhden tutun drinkkiä ja käsilaukkua, kun tämä itse oli tanssahtelemassa jonkun humalikon kanssa. Äkkiä viereen pelmahti omalaatuinen tyyppi joka avasi keskustelun perinteisellä "älä oo tommonen" -kommentilla.
- Ai mimmonen?
- No tommonen, sun silmät on tommoset.
- Ai millaset?
- No tollaset
- Juu, ne oli tällaset kun mä sain ne.
- Nii, mut älä oo tommonen kun sun silmät on tommoset.
Miten upeita iskurepliikkejä. Koko ajan tyyppi hivuttautui lähemmäs. Ajattelin mielessäni, että kohta se kysyy, käynkö mä usein siellä, mutta ei se ehtinyt, kun kaveri saapui lattialta ilmeisen kypsänä tanssipartneriinsa ja pelasti mut. Törmäsin saman illan aikana tyyppiin toistamiseen ja se aloitti sen saman laulun. Teki mieli läppästä sitä takaraivoon, että hei kaveri, sulta jäi levy pykimään.

Ilta alkoi taittua loppuaan kohden, lopulta oli viimeisten hitaiden aika. Ajattelin hilpaista narikkaan ja välttyä jonolta, vaan en ihan ehtinyt. Joku tuli hakemaan ja aattelin, että harmittoman oloinen kaveri, että voin vaikka mennäkin. Samalla hetkellä kun nousin tuoliltani tajusin, että kundi oli mua ainakin 20 cm lyhyempi. Ei se tietty siitä sen huonompaa ihmistä tee, mutta me oltiin koomisen näköisiä ja taas mä vaivauduin, argh! Kysyi mun nimeä ja esittelin itseni Janeksi, ja tämä siihen tietty itsensä Tarzaniksi. Siinä on se varma tappokommentti, evvk sen jälkeen. Ei ollut ensimmäinen, eikä tasan viimeinen, mutta miks ne aina kuvittelee olevansa ensimmäisiä ja heittävänsä hilpeänkin huulen, oh, you're so clever! Tämähän halusi sitten tanssia kaikki hitaat mun kanssa ja mä olin aivan kypsä. Pakkohan sen oli vielä oikein pyytää, että saisi "yhden suudelman". Vähänkö mun teki mieleni raapia kieltäni! Sai se juu, yhden helevetin nopean pusun. Aattelin että nyt pääsin siitä. Paskat. Tää halusi saattaa mut narikkaan, alkoi pukea mulle kaulahuivia ja muuta ällöä. Tässä kohtaa jo tiesin, että tästä saatiin riesa. Ulkona se saatanan vonkuminen sitten alkoi:
- Saanko suudelman?
- Ööh, et
- Mut mun sä oot niin ihana (Juu kyllä, ihan vartti ollaan tässä nähty, ihan vitun ihana olen, you should know.)
- Mä voisin tulla sun luo yöksi
- Et ole tulossa
- Miks? Sä oot niin mukava (Kyllä näin on joo, ja sinä imelä ja lipevä.)
- Tuu sä sitten mun luo
- En myöskään ole tulossa
- Miksi? (Öö, vaikka siksi, että sä oot mua 10 vuotta nuorempi ja 20 cm lyhyempi, etkä millään tavoin vaikuta muhun siten, että toivoisin herääväni sun vierestä huomenna.)
- Onks sulla kotona joku mies? (Miksi, voi miksi en vastannut myöntävästi)
- Anna mulle sun puhelinnumero
Luettelin tyypille jonkun randomnumeron, mutta se saakelin kettu soitti siihen saman tien. Tilanne siis päättyi hieman ikävästi, mutta sama se, ainakin pääsin lähtemään kotiin.

Loppuyhteenvetona sanottakoon, että vältän kyseistä kapakkaa hetken aikaa, onneksi kotikylästä löytyy toinen jos kolmaskin. Toinen mikä on varmaa, on se, että mä opettelen mun hätävara-prepaid-liittymäni numeron ulkoa ja jaan sitä epätoivoisille, jos en muuten tilanteesta pääse, se kortti kun on mulla käytössä ehkä yhden puhelun verran parissa kuukaudessa, jos sitäkään. Muuten mulla lienee vielä paljon opettelemista, mitä tulee kieltäytymiseen. Musta tulee isona torjumisen mestari, oottakaas vaan! :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...