Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 21. toukokuuta 2007

Vähän itseni määrittelyä

Mä oon ajoittain kärsinyt ahdistuksesta lapsesta astii. Kärsiä -sana voi olla väärä, koska en mä ole ymmärtänyt aina kärsiväni, mä olen jotenkin kuvitellut eläväni normaalissa olotilassa, jollaisessa ihmisen elämä pääosin kulkee. Mä olen vaan pitänyt itsäni muita heikompana, lahjattomamapana ja tyhmempänä, ts. elikelvottomamapana, koska en ole kyennyt kantamaan selkä ryhdikkäänä mun mielestä normi-ihmisen elämäntaakkaa, vaan oon sortunut sen alle.

Päivän mittaan oon pohtinut, että oonko mä edistynyt tai oivaltanut yhtään mitään. Tänään ainakin tajusin, että yksi mun ongelmista saattaa olla se, että mä en osaa keskittyä enkä koskaan ole keskittynyt siihen kuka mä olen, millainen ihminen mä olen. Mä aina vaan määrittelen itseäni sen kautta mitä mä osaan, mitä muut ajattelee, millaista palutetta saan. Ääh, mä en nyt oikein osaa pukea tätä sanoiksi. Siis, jostain syystä mulle olis mm. tärkeää, että mun syömishäiriöllä olisi nimi, vaikka se olis sitten pelkkä ahneus, mutta ei mitään niin epämääräistä kuin syömishäiriö, siitä ei saa kiinni.

Mä tarvitsen itselleni määritteitä ja termejä. Mä olen 29-vuotias, nainen, yhden lapsen äiti, sukulainen, ystävä, omakotitaloasuja, työssäkäyvä, ajokortin omistava... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta mikään noista ei määritä sitä kuka minä olen, millainen ihminen minä olen. Ne kertoo vaan asioita, jotka ovat tilastollisestikin mitattavissa. Mä en koskaan osaa kertoa mitä mä osaan. En koskaan kehtaisi sanoa, että osaan laulaa, soittaa, laittaa ruokaa, kirjoittaa, tai että olisin älykäs, hyvä ystävä, mielenkiintoinen, kaunis tai edes mukavan näköinen, haluttava. Miksi en kehtaa? Siksi, että se tuntuisi hirvittävältä valheelta, koska mä en todellakaan tunne niin. Mulle ei merkitse mitään se, oonko omasta mielstäni kelvollinen jossain, vaan se mitä muut ovat mieltä mun kelvollisuudestani ja miten he sen määrittelevät ja mittaavat. Olen sen vanki.

Tässä valossahan mä voin sanoa että en ole kukaan, ehkä mä olen mikään, mutten todellakaan kukaan. Oliko tämä nyt hyvä vai paha oivallus? Kertokaa te, määritelkää te, mulla ei ole siihen kykyä, nöyrryn tahtoone ja mielipiteeseenne. Käskekää mua lopettamaan tämä paskan syytäminen tänne blogistaniaan, ja mä teen niin. Käskekää mua heittämään voltti, mä ainakin yritän, yritän siksi että voisin määritellä itseni siksi ihmiseksi, joka heittelee voltteja ja te olisitte sitä mieltä, että toi on kelpo, se hyppää voltteja, kun käsketään. Jos en osaakaan volttia kunnolla, piilotan sen, häpeän peittoni alla kelvottomuuttani, taas on yksi vaatimus täyttämättä hyvin. Mutta kuten sanottu kyllä mä sen voltin heitän, jos se tuntuu olevan muille mun olemassaoloni oikeutus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...