Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 31. maaliskuuta 2007

Tuntosarvet

Siitä ruumiinosasta lupasin kirjoitella. Oikeastaan se on ne. Ne on tuntosarvet, mulla on sellaiset päässä. Käytän niistä myös nimitystä ajatusantennit. Nonnii, ja nyt te ajattelette, että mä oon lopullisesti seonnut ja istun täällä joku tinapaperihattu päässä illat pitkät. En ole, enkä istu. Sanoisin, että nää mun tuntosarvet on sama asia, joista käytetään yleisesti mm. nimitystä tunneäly, tilannetaju ja intuitio, mutta tämä juttu ei ole ihan niin määriteltävissä, vaan vähäsen laajempi kokonaisuus. Nyt painotan erityisesti, että mulla ei ole, enkä kuvittele itselläni olevan mitään yliluonnollisia aisteja, ajatustenlukukykyä tai mitään muutakaan vastaavaa.

Mun tuntosarvet toimivat ihan itsenäisesti, ei niin, että ajattelisin, että koitanpa nyt oikein kovasti lukea tuon vastapuolen eleitä ja tuntemuksia tai tulkita asioita rivien välistä. Ne vaan välittää mulle tiedon, jos muhun suhtaudutaan tietyllä tavalla, joku ajattelee muuta kuin sanoo tai totuus on. Tämä ei päde vain tuttuihin ihmisiin, joiden reaktiot ja maneerit ovat ennalta tuttuja.

Kaikilla on varmaan jonkilaiset tämäntyyppiset aistimet (?), mutta näissä mun nimenomaisissa antenneissa on vaan yks helvetinmoinen vika: ne on viritetty vain yhdelle kanavalle, joka ottaa vastaan ainoastaan muhun kohdistuvaa negatiivista informaatioita. Tällaiseen tulokseen olen ainakin pikkuhiljaa päätymässä, koska ihan oikeasti, kyllä jonkun on ajateltava musta jotain hyvääkin, edes yhden ihmisen maailmassa. Mä en vaan huomaa sitä. Mulle ei koskaan, ei milloinkaan eikä laisinkaan tule sellainen olo, että nyt toi tyyppi piti siitä mitä mä sanoin tai että nyt oon tehnyt tän homman hienosti. Huomaan heti, jos joku ajattelee että oon vähän vati, sanoin jotain idioottimaista, näytän tyhmältä ja rumalta tai käyttäydyn jotenkin epäsoveliaasti, niin että toinen vaivaantuu. Haistan helposti jos mun seuraa ei kaivata tai jos mulle tai mun selänä takana puhutaan paskaa. Joku voi ajatella näiden olevan vaan huonon itsetunnon kanssa elävän ihmisen harhaluuloja, mutta näin ei ole, se on monta kertaa todistettu. Kaksi kertaa mun elämän aikana on selvinnyt lopulta melkoinen mun selkäni takana solmittu vyyhti, kun olen vaistoni saattelemana vetäytynyt tilanteesta taka-alalle ja jäänyt vain pitämään silmiä ja korvia auki. Tilanteet on nyt selvitetty ja riemukseni (riemu on silti nyt vähän kyseenalaista) oon saanut todeta, että oikeassa oltiin, olisi vaan taas pitänyt heittää ajoissa harakkaa kivellä päähän, olisivat käkätykset loppuneet aiemmin.

Mutta hei haloo, mene nyt jollekin sanomaan, että toi puhuu musta paskaa, en oo mitään kuullut eikä mulla ole mitän todisteita, mut mä vaan vaistoan. Meikäläinen olisi jo monta kertaa mennyt piipaa-autolla liian pitkähihaisessa paidassaHarjavallan tahtia lyömään.

Mun on pakko jatkaa näistä tuntosarvista vielä toisen kerran, koska nyt alkaa tunkea kaikenlaista aatosta päähän, palasia lonksuu paikoilleen. Työstän tätä hiukan ja palaan aiheeseen pikapuoliin, huomenna kai (as if ketään kiinnostaisi).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...