Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2007

Multakin keitti yli

Perjantai, siis päivä ennen migreenikohtausta oli raskas. Mua itketti ihan kaikki. Aamulla lähdin kotoa lohkolämppärin pistoke autossa kiinni. Ihmettelin vaan, että mikäs se oli. Taustapeilistä näin johdon jääneen lojumaan keskelle tietä. Naapurin emäntä oli just postilaatikolla lehteä hakemassa ja sai varmaan aimonaurut. Helvetti, että mua hävetti, vaikka ois vaan voinut ajatella, että sattuuhan noita paremmissakin piireissä.

Töissä sattui ja tapahtui, ja kuulin tuttavallenikin sattuneen huolestuttavia asioita. Ja minä sitten vaan paruin.
Kotimatkalla pysähdyin ruokakauppaan. Palatessani autoon huomasin ihmisten pällistelevän jotain, vilkaisin ja huomasin nuoren isän kaivavan kolmea pientä lasta autosta, jonka konepellin alta nousi sankka savu. Raivostuin, ihmiset vain vahtasivat. Marssin sitten itse kysymään onko apu tarpeen, samalla huomasin koneen vain keittäneen, ei siis tulipaloa. Isä oli lastensa kanssa siinä vähän neuvottomana ja kysyin, että onko hällä puhelin, että voi soittaa. Isä oli selvästi ilahtunut, että joku edes noteerasi tilanteen, kiitti kysymästä ja sanoi pärjäävänsä. Taisi olla itsekin aikalailla säikähtänyt.

Menin autoon, lähdin kotiin ja repesin parkumaan. Oli pakko pysähtyä parkumaan loppun mitä paruttavaa oli ja sen jälkeen hetki rauhoittua. Mitä mä oisin isännälle sanonut? Ulvonut kotipihassa: "No kun sen jätkän auto keitti siellä parkkiksella, uhuu...!"

Joskus yksi pisara täyteen astiaan on liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...