Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 10. helmikuuta 2007

Kyl Raum o ain Raum!

Käytiin tänään perheen kanssa Raumalla kaverin kolmekymppisillä. Sydän nyrjähti taas paikaltaan, mieli täyttyi hyvistä muistoista ja haikeudesta. Raumasta ehti muodostua mulle seitsemässä vuodessa rakas kotikaupunki. Sisäänpäinkääntyneisyydestään ja muista pikkukaupungin huonoista puolista huolimatta Rauma edustaa mulle jotain, joka saa olon tuntumaan kotoisalta.

Muutin ensimmäiseen omaan kotiin juuri Raumalle. Koko itsenäisen aikuiselämäni perusta on siis luotu siellä. Oikeastaan kaikki tärkeät asiat elämässäni, kaikki hyvä, on saanut alkunsa tuossa pienessä merenrantakaupungissa. Opiskelin siellä ensimmäisen ammattini, tapasin mieheni, perustimme ensimmäisen (ja toisen) yhteisen kotimme, menimme naimisiin ja saimme tyttäremme.

Joskus harmittaa, että palasimme lopulta synnyinkaupunkiimme. Toisaalta elämä Raumalla alkoi tuntua ankealta ja yksitoikkoiselta, kun ystävät vuoronperään muuttivat takaisin kotikonnuilleen tai johonkin missä on enemmän elämää. Sosiaalinen verkosto kävi lopulta liian pieneksi. Lapsenvahtia ei saanut mistään edes pakkotilanteissa ja toisaalta sukulaisten tuki oli muutenkin tarpeen tyttären syntymän jälkeisessä myllerryksessä.

Nyt on kuitenkin ikävä takaisin. Muutamia hyviä ystäviä siellä asuu edelleen, ovat rakentaneet tai rakentamassa taloa itselleen. Elävät siellä normaalia elämää, niinkuin me täällä. Heillä on kuitenkin siellä myös sukunsa ja muut läheisensä, toisin kuin meillä olisi ollut. Nyt tuntuu vielä kaihoisammalta, kun talomme on valmis ja olemme sillä sinetöineet tänne jäämisemme. En mä kadu, ei sillä, mutta se kaipauksen tunne Raumalla käydessä on ajoittain todella tukahduttava, vaatii melkein rauhoittavia talttuakseen.

Ihmettelen vain, mikä ko. kaupungissa viehättää. Niinköhän se on vain se ajatus elämästä jossain muualla. Olen aina rakastanut lähtemisen tunnetta ja ollut kuin kotonani vieraissa kaupungeissa käydessäni. Miksei samaa tunnetta voi tavoittaa täällä? Muistotko siellä vain painavat suloisena sydänalassa, rakkaat ja toisaalta raskaatkin hetket, tilanteet, tunteet ja elämän palaset, jotka eivät koskaan palaa, joita ei milloinkaan voi elää uudelleen. Pelkään muistojenkin lopulta haihtuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...