Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 26. helmikuuta 2007

Ilmoja pielly, eli puutaheinää päivän mittaan pohdituista..

En tiedä mistä iski tämä tänään päähäni. Aloin pohtia kuukausien ja vuodenaikojen kulkua. Jos ihan kylmästi jaettaisiin kuukaudet tasan neljän vuodenaikamme kesken, toteuttaisin jaon seuraavasti:
kevät: maalis-, huhti- ja toukokuu
kesä: kesä-, heinä- ja elokuu
syksy: syys-, loka- ja marraskuu
talvi: joulu-, tammi- ja helmikuu

Kuulen miten joku siellä ajattelee, "Hoo, onpa hän nerokas, kykenee moiseen loogiseen päättelyyn!" Mutta tää ei varsinaisesti ollut mun juttuni pointti, mikäli sellaista lopultakaan ilmenee. Tolleen kai tuon jaon on joskus ajateltu olevan. Mun mielestä mun lapsuudessa talvi alkoi kuitenkin jo marraskuussa ja kesti maalis-, joskus huhtikuuhunkin. Ok, vappuna on aina talvi, ainakin lämpötilan puolesta, vaikka kevät olisi sitä ennen ehtinyt kehittyä kuinka kukkeaksi tahansa. Ennen, lapsena musta tuntui syksyn alkavan viimeistään syyskuusta, liian karkeat puuvillasormikkaat käsissä ja samaa materiaalia ja sävyä oleva pipo päässä pyöräiltiin kouluun muutama viikko sen alettua. Nykyäänhän syyskuussa on täys kesä. Hellereleissä saa hikoilla ilmastoimattomalla työpaikalla, ja sitten: paiskis, kuin nyrkillä nenään, iskee syksy ja kylmä, yhdessä päivässä. Vettä ja viimaa, rakeita ja ahavaa. Sitä menoa sitten jatkuukin yli vuodenvaihteen. Sitten taas: Pam! Talvi tulee yhdessä yössä, pakkasineen päivineen. Putket halkeavat maan vetäessä routaan ilman lumipeitteen tuomaa suojaa, pitkästä kesästä sekaisin mennet kasvit ja pikkueläimet ovat pulassa ja mitä kaikkea.

Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut vuosien myötä, nimittäin pitkä ja kiduttava kevät. Eränä päivänä sitä aina huomaa talven selän taittuvan (kulunut fraasi, mutta rakastan sitä). Aurinko alkaa lämmittää, ja pikkuhiljaa lämpö alkaa lirutella luminietoksia matalammiksi. Seuraavaksi alkaa lintujen liverrys, asfalttiakin alkaa näkyä, jotta maa olisi sama sävyä madaltuvien likaisten kinosten kanssa. Ja aina, poikkeuksetta, seuraa takatalvi, maa on taas valkoisena, kimaltelee pikku pakkasessa auringon säteiden alla. Ja taas, pikku hiljaa hivuttaen alkaa sulaminen, pajunkissat kurkistelevat kuoristaan, lopulta pörhistelevät somina pääsiäistä luvaten. Ja sitten, ihan yllättäen, armoton lumiräpäskä myrsky, hyvästi kevät, hyvästi toivo tulevasta. Ei mikään takatalvi vaan takajääkausi.

Edellisessä elämässä tuli hissattua Helsinki - Lyypekki väliä eräitä kertoja eessun-taassun. Kerran pääsisäisen aikaan oli ihana tulla Lyypekkiin, aurinko paistoi ja fillarilla saattoi polkaista paitahihasillaan keskustaan. Narsisseja ja krookuksia oli tienposket tulvillaan ja puut miltei täydessä lehdessä. Koto-Suomeen palatessa oli raivoisa takajääkausimyräkkä vastassa. Rahat oli loppu ja automaatille pakko lähteä. Siellä tämä puski kylkimyyryä vaakatasossa tulevaa hyydettä vastaan, etsien epätoivoisesti Söörnäisistä pankkiautomaattia. Olishan se varmaan helpomminkin löytynyt, mutta kun et nähnyt eteesi, joka ainut vaatteilla suojaamaton, lähinnä siis pään seudun ruumiinaukko oli täynnä loskapaskaa. Niin että glad påsk. Parin päivän päästä kesäinen, aurinkoinen Lyypekki. Oli siinä näinkin skitsolla tyypillä enemmän kuin kaksijakoinen olo, kun ei nyt kuitenkaan mihinkään tropiikkiin oltu matkattu, ihan vaan Saksanmaalle.

Eipä kesä ole silti jättänyt vielä tulematta, aina se voittaa. Miksi muuten kesä on aina se joka voittaa ja talven selkä taittuu, miksei sanota päinvastoin?

Näistä mietinnöistä siirryin siihen tosiasiaan, että vastakkaisella pallonpuoliskolla kesä-, heinä- ja elokuu ovat talvikuukaudet. Omituista, olkoonkin mikä luonnonlaki hyvänsä. Ajattelin miltä tuntuu ihmisistä, jotka niissä oloissa asuvat, talvi tulee keskellä kesää. Heti kun pääsin kotiin, tartuin ala-asteen aikaiseen kartastoon. Eihän siellä puoliskolla Suomea vastaavilla leveysasteilla isommin populaa ole. Ei ihme, etten koko päivän aikana keksinyt yhtään sellaista maata. Olisin ehkä voinut tutustua samaiseen kartastoon ja yleensäkin maantieteeseen vähän tarkemmin aikanaan, olisin tältäkin miettimiseltä välttynyt ja todistuksessa olisi ollut maantiedon kohdalla muitakin kuin vaskulaarisista häiriöistä kärsineitä ysiäisiä.

Mihin sitten päädyin, mihin tämä kaikki, päivän kestänyt aivojumppailu johti? Koinko suuria ahaa-elämyksiä tai muita valaistumisen tiloja? En. Vieläkin vaan pohdin, miksi en ole syntynyt lämpimään maahan, tai edes sinne hemmetin Saksaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...