Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

perjantai 12. tammikuuta 2007

Olenko hajamielinen?

Eräällä keskustelupalstalla oli aiheena hajamielisyys. Sen innoittamana...

Kysymys kuuluu: Olenko hajamielinen? Vastaus lyhyesti: olen, erittäin, in deed.

Tämä postaus olisi tyhmä, tai siis vieläkin tyhmempi, jos jättäisin sen tähän, joten hieman kertausta viime ajoilta, vähän kauempaakin. On käsittämätöntä mitä kaikkea ihminen voi unohtaa ja hukata, (asioita, tavaroita, ihmisiä...), ja toisaalta mitä kaikkea siitä voi seurata (ei mitään, komiikkaa, harmia, rahanmenoa...).

Hukkaamisessa olen mestari. Hukkaan avaimet, silmälasit, kaukosäätimet, sytkärit, aurinkolasit, sontikat, hanskat, huulirasvat, pankin avainlukulistat, tärkeät paperit, sakset, laskimet, listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Isäntä kävi tuossa naamailemassa, olin kuulemma opiskeluaikoina hyvä hukkaamaan eilisiä päiviä, jopa viikkoja. Haistakoon ite, sekin oli niitä hukkaamassa, yhtälailla. Mutta - Uunon termejä lainatakseni - pahimmat vajellusvuoteni ovat jo takana päin ja tilalle on astunut keski-iän harkitsevuutta. No joo. Teemaan sopivasti, olin jo unohtaa, mistä oli puhe.

Monesti löydän hukkaamani tavarat mitä käsittämättömämmistä paikoista. Jääkaapista,sängystä, pyykkikorista, lapsen leluista ym. Aamuisin en selviäisi, ellen soitaisi miehelle ja tiedustelisi, missä on mun avaimet, rillit ym. tarpeellinen. Joka aamu lataan mukaani termosmukillisen kahvia, se saattaa unohtua moneksi päiväksi eteisen lattialle, samoin eväspussi, jota harvemmin mukanani tosin kannankaan. Jos otan töitä kotiin, ne myös ovat kotona, pitkään ja hartaasti. Saatan lähteä niitä ruokatunnilla hakemaan, mutta unohdan sitten ottaa ne mukaani. Jos lupaan soittaa jollekulle tiettynä päivänä, en taatusti muista tehdä niin. Mulla on normaali kännyliittymän lisäksi prepaid-liittymä, lähinnä niiden tilanteiden varalle, jos saldorajat paukkuu kiinni. Prepaid numeroa en ole juuri muille jakanut. Joskus unohdan tämän liittymän puhelimeeni kahdeksikin viikoksi, ihmettelen vaan kun mies on ainoa joka soittaa mulle. Ei aina silloinkaan sytytä. Onnistuneesti unohdan myös kaikkien syntymäpäivät, omanikin. Juuri syksyllä olin ihmeissäni, kun mies tuli aamulla halaamaan ja onnittelemaan: "jaa mistä hyvästä". Lapsen synttärit muistan vain siksi, että koen sisäsyntyisiä kauhun ja stressin tunteita jo kaksi viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää, haluanhan aina tehdä tarjoamiset viimeisen päälle, ja itse luonnollisesti. Leivonta on yksi puuha jossa olen joskus hyvinkin hajamielinen. Unohdan milloin minkäkin aineen, useimmiten on kyse nostatusaineesta, olen ehkä ollut liiaksi mummuni opissa.

Koulussa olen aina pärjännyt hyvin. Kerran päähän iskostunut tieto ei ole monestikaan unohtunut. Monta kertaa olen tosin unohtanut tehdä annetut kotitehtävät tai lähestyvän tenttipäivän. Kun asuin yksin edellisellä opiskelupaikkakunnallani, "unohdin" usein mennä kouluun. Toisinaan taas unohdin lauantain ja ihmettelin koulun lukituilla ovilla. Siitä tulee mutten ihmiselle tyhmin mahdollinen olo. Kaupassa käynti on yksi asia, jolloin voi unohtaa mitä tahansa. Saatan unohtaa mennä kotimatkalla kokonaan kauppaan tai ainakin olen unohtanut kauppalapun kotiin. Tämä taas johtaa siihen, että unohdan ostaa puolet tavaroista. Kun tulen kotiin saatan unohtaa purkaa kassit. Kesähelteillä on mennyt eräitä maitotölkkejä ja jauhelihoja tästä syystä roskiin. Olen erittäin hyvä myös unohtamaan lääkäri- ja etenkin hammaslääkäriajat. Yleensä olen myös myöhässä joka paikasta, koska unohdan katsoa kelloa. Niin laho en ole, että olisin autuaan tietämätön unohduksistani, takaraivossa naputtaa pieni häiritsevä ääni, jokin ei tunnu olevan oikein. Monesti tämä ääni on pelastanut mut unohdukselta, mutta yhtä useasti olen siitä huolimatta unohtanut jonkin asian. Kirjakerhon paketteja en koskaan muista peruuttaa ajoissa ja puhelinlasku on luku sinänsä. Olen tuskin koskaan maksanut sitä ajoissa. Lasku tulee luettavaksi nettiin, josta en muista sitä lukea saati maksaa, vaikka muistutuksia paukkaa puhelimeen tekstiviestin muodossa. Sitäpaitsi unohdan usein lukea tekstiviestini, kuulen niiden saapuvan, mutta ajattelen lukea sitten myöhemmin.

Tämä kaikki on mulle normaalia. Mutta kuvitelkaapa mitä kaikkea unohdin, kun olin tuossa syksyllä henkisesti tosi huonossa kunnossa. Mä en muistanut mitään, unohdin esim. aina mihin olin auton jättänyt. Kerran haahuilin paniikissa kaupungilla autoa etsimässä, kesti melkoisen tovin ennenkuin muistin tulleeni kävellen. Lapsen unohdin päiväkotiin vain kerran, olin viemässä häntä mummilleni illaksi hoitoon. Mummilan pihassa ihmetelin tilanteen omituisuutta. Lopulta sain pinnistettyä päähäni, miksi olin tullut ja samaa lankaa seuraamalla hoksasin mitä puuttui. En kehdannut kertoa asiaa tarhassa, pahoittelin vain myöhästymistäni, joka vain paheni, koska jouduin hakemaan lapsen istuimen kotoa, (olin, yllätys, unohtanut sen).

Yhteenvetona voinee todeta, ettei maailmassa ole asiaa, jota mä en voisi unohtaa. Mua askarruttaa enemmänkin, mikä on syy tällaiseen hajamielisyyteen. Luulen, etten ole älyllisesti ihan niin rajoittunut kuitenkaan. Onko vain niin, että olen elänyt aika pitkään (lue: 10 vuotta) enemmän tai vähemmän masennuksen vallassa. Sekö on syönyt multa kaiken tarkkaavaisuuden? Välillä pelottaa, saavutanko enää ns.normaalia tilaa, jossa jonkin tärkeän asian voisi uskoa mun harteille ilman, että jonkun pitää koko ajan huolehtia mun muistamisesta. Onhan näistä mun toilauksista monet naurut revitty, mutta toisaalta välillä ahdistaa. Joskus iskee päähän pelko siitä etten terävöidy enää ollenkaan, vaan luisun pelkästään alaspäin. Olenko ja matkalla dementiakotiin, ja missä iässä sen etuoven saavutan? Tai ehkä unohdan, missä se sijaitsee ja hortoilen yöpaidassani jossain puistossa talvipakkaselle, ja jonain aurinkoisena paukkupakkasaamuna saavuta hajanaisen tieni pään avojaloin jossain puistossa pensaan juurella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...