Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

maanantai 22. tammikuuta 2007

Aamuinen kummajainen

Krapula, kankkunen, dagen efter, jysäri, kankahainen, kanuuna, hängis, darra, kapula... Rakkaalla lapsella on sanonnan mukaan monta nimeä, miksi ihmeessä siis krapulalla. Mikä tekee krapulasta näin monta liikanimeä ansaitsevan rakkaan? Olen kuullut monien kertovan esim. hyvästä, luovasta krapulasta. Sellainen ei ole jostain syystä vieraillut koskaan luonani, vahvasti epäilen moisen ilmiön olemassaoloa. Toinen vaihtoehto on, että olen niin epätaiteellinen ja ei-luova ihminen, etten ole voinut sitä kokea. Vika saattaa piileskellä myös krapuloideni laadussa, niin karmeissa fiiliksissä ei kerta kaikkiaan voi kokea mitään luovaa, ellei sellaisiksi lasketa.. jaa, jääköön kirjoittamatta.

Joku paasasi joskus, miten hänellä on krapulaan outo viha-rakkaussuhde. Himmeä tyyppi, sanoisin. Mulla on kankkuseen vain ja ainoastaan vihasuhde. Viinansieto kykyni on vaihdellut elämäni varrella todella rajusti, siitä lisää, jos joskus haluan alkoholinkäyttöäni ja sen historiaa enemmän valottaa. Krapulat ovat mulla kuitenkin olleet aina mega-luokkaa. Nykyisin jätän mielummin juomatta, kuin koen sen olotilan. Olen onnistunut kehittämään itselleni krapulafobian. Alan voida fyysisesti pahoin ja pääni alkaa särkeä, jos ajattelen krapulaa olotilana liian pitkään. Jos mulla on herätessäni pää kipeä, on 100 % varmaa, että krapula kehittyy nopeasti migreeniksi, ellei sitä jo ole. Jokainen migreenistä kärsivä tietää, miten helvetin hilpeä ja luova olotila migreeni voi parhaimmillaan olla. Ennen pystyin vaikuttamaan asiaan juomalla kirkkaita ilman hiilihapollista blandista, nyt ei auta mikään, krapula tulee jos on tullakseen. Baarista kotiuduttua yritän aina syödä jotain, pitkin iltaa olen jo kitannut vettä, kotona tempaisen jo ennakkoon parit painkillerit ja hevosannoksen b-vitamiinia. Harvoinpa auttaa. Tulevaa krapulaa pahentaviksi tiedän ainakin ketjupolttamisen ja hiilihappopitoiset juomat. Muistan vaiheen jolloin en voinut juoda Spritea ollenkaan koska olin varma, että saisin krapulan siitäkin.

Pari kertaa on krapulan aiheuttama migreeni johtanut lääkärireissuun. Ensimmäisellä kerralla elelimme vielä isännän kanssa kahden, joten sain potea päivän rauhassa. Kymmeneltä illalla alkoi jo pysyä jokin sisällä. Toinen kerta oli vähän hankalampi. Olin illalla ollut firman saunaillassa, en ollut juonut kuin pari lasia punkkua ja pari drinkkiä. Saunominen, runsas tupakointi, stressin laukeaminen ja tanssimisen aiheuttama nestehukka taisivat olla ne laukaisevat tekijät. Aamulla piti laittautua parhaimpiinsa ja lähteä miehen siskon ylioppilasjuhliin. Eipä jäänyt niistä juhlista mulle paljon käteen. Makasin alakerrassa anopin sängyssä ja ravasin vessassa norjaa puhumassa. Hävetti, vaikka tiesin, ettei kyse ollut vain juomisesta, kaikki luonnollisesti tiesivät mun edellisiltaisista menoista. Hyvä on siinä sitten selitellä, että eikun migreeni tässä vaan vaivaa. Taisi olla illalla seitsemän aikoihin kun mies lähti viemään mua terveyskeskukseen. Matka oli pitkä, joka käänteessä piti päästä pientareelle oloa helpottamaan. Tk:ssa iskivät mulle kanyylin kautta jotain suoneen ja yhden piikin ahterpuolelle. Tilt! Siihen tipahti yön kuningatar, autuaaseen uneen. Parin tunnin painajaiset vedin ja herättyäni olo oli mitä mainioin.

Edellä mainitun kaltaiset kokemukset ovat aiheuttaneet mulle krapulafobian. Monet kekkerit olen juhlinut ilman lasillistakaan. En mikään absolutisti ole, saunassa varsinkin tulee muutama lasillinen tai pullollinen siemailtua, mutta oon onneksi oppinut hauskanpidon taidon selvinpäinkin.

Krapulan ajattelemisen aiheuttama ahdistus on joskus ihan kauhea. Kysymys kuuluukin: miksi sitten ajatella sitä? Siksi, että se on niin suuret mittasuhteet saanut ilmiö, ettei siihen voi olla törmäämättä. Joku yrittää kehittää vaivaan ihan oikeaa lääkettä, viikkolehdet kiljuvat vähän kotikutoisempia parannus- ja välttämisvinkkejä ja elokuvat ja kirjat kuvaavat usein hyvinkin ”hienosyisesti” krapulan aiheuttamia tuntemuksia. Aina niihin törmätessäni alan epämiellyttävästi tuntea ne itsessäni. Aivoni ovat rekisteröineet krapulafiilikset johonkin syvälle muistiinsa ja pulpauttavat ne esiin aina kun aistini välittävät niille jotain krapulaan liittyvää informaatiota. Hyvin usein elokuvissa miespäähenkilö herää riemukkaan tai synkkyydessä ryvetyn baari-illan jälkeen silmiinsä paistavaan aurinkoon. Mikä voisi olla hirveämpää? Silmien siristelyt, suun maiskutukset, ohimoiden hieromiset, kaikki ne saavat mut voimaan ”kanssapahoin”. Mainitsematta ei sovi jättää Tuntemattoman sotilaan Hietasen suussa maistunutta kissan paskaa. En varmaan kuitenkaan voi vain tämän perusteella omia empaattisen ihmisen leimaa otsaani. Oman mieheni krapula on pahinta mitä tiedän, ja jos itsellänikin on huono olo, on isännän kankkunen katastrofi. Äijä potee kankkustaan aina saman kaavan mukaan, ja niin läheltä, kuin samasta huoneesta katseltuna se on kuvottavaa. Ensin ukko nousee ylös, haahuilee ympäri kämppää pää toiseen suuntaan kallistettuna. Sitten on kuuman suihkun vuoro. Kun meillä oli vielä kylpyamme, isäntä saattoi lojua kuumassa vedessä niin kauan, että pelkäsin sen kuolleen. Pakko oli mennä tarkistamaan, vaikka tilanne saikin mut entistä huonovointisemmaksi. Suihkun/kylvyn jälkeen seuraa taas hiippailua ympäri asuntoa, pää kallellaan, totta kai. Joskus krapulaisena ihminen on muutenkin säikyssä olotilassa. Arvatkaas meinaako päästä huonot housuun, kun siippa hipsuttaa kuolemanvalkoisena pää vinossa yllättäen kulman takaa. Oopperan kummitukseksi tapaan häntä tuolloin nimittää. Hyi helevetti niitä päiviä.

Kertokaa mulle ihmeessä, jos olette saaneet kokea tuon joskus hyvinkin autuaaksi maalaillun olotilan nimeltään hyvä/luova krapula. Mun mielestä hyvä krapula on ei krapulaa ollenkaan. Heikotuksen ja huteran olon vielä kestää. Se paranee mun resepitini mukaan tomaatilla, piimällä, mehulla ja roskaruualla, ai niin ja suihkulla, mikä ettei saunallakin, hampaiden pesulla ja nukkumalla. Menee vaan vähän arpapeliksi, millainen sieltä seuraavana aamuna tulee, en ole riskinottajatyyppiä. Lähteköön kokeilemaan ken uskaltaa, minä en, menen päikkäreille potemaan kirjoittamisen aiheuttaman kuvotuksen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...