Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

torstai 14. joulukuuta 2006

Take a deep breath, don't panic!

Aikas hässäkkää pitää. Mulla on koko ajan liian "nopea" olo. Muutto kolkuttaa ovella, lauantaina olisi tarkoitus yöpyä uudessa kodissa. Onneksi pahimpia on jo muutettu alta pois; kirjahylly, kirjat, videot, cd:t, astioita ym. Kyllä tässä vielä silti työsarkaa riittää. Yritän epätoivoisesti tolkuttaa itselleni, ettei tarvitse kehittää paniikkia, jokainen tavara löytää paikoilleen ennenpitkää. Harmittaa, kun vaatehuoneen sisustoja ei ehditty laittaa muutoksi kuntoon, olisi ollut kiva laittaa vaatteet suoraan paikoilleen. Vika ei silti ole tekijöissä, vaan mussa, koska mulla alkoi rakentamisen loppuvaiheessa totisesti levitä pakka käsiin. Huomasin, että monen monta pikkuasiaa oli vielä päättämättä ja suunnittelematta. No, yritän olla rasittumatta siitäkään. Pakotan itseni hyväksymään ajatuksen, että kämppä on vielä jonkin aikaa riipin raapin, varsinkin kun kaikenlaista pientä nyppimistä on vielä jäljellä. Joitain listoja on irti, kaapeista ja laatikoista puuttuu vetimet, kynnykset ei ole paikoillaan, verhotangot ja suurin osa lampuista saadaan vasta joulun jälkeen ym. Don´t panic!

Tuntuu ihan uskomattomalta, että kaksi vuotta sitten meidän piti olla juuri muuttanut ostamaamme kivaan taloon. Onneksi talon hieman kyseenalainen kivuus selvisi, ennen kuin käsirahat oli maksettu. Luvassa olisi ollut jos jonkin laista ongelmaa. Olimme etsineet asuntoa puolisen vuotta ja lannistuimme tästä takaiskusta. Suoraan sanoen vitutti aika lailla. Kadehtien olimme katsoneet tuttavien rakennuspuuhia ja harmitelleet, ettei meistä olisi koskaan moiseen. Talokauppojen peruuntumisen jälkeen surffailin päivänä eräänä netissä päätyen Porin kaupungin sivuille. Huomasin ilmoituksen haussa olevista tonteista, vieläpä siinä suunnalla kaupunkia, johon olimme halunneet muuttaa. Taisi olla uhkarohkea puolivitsi, kun laitoimme viisi tonttia hakuun (viisi vaihtoehtoa siis), joista kakkosvaihtoehtona olleen yllättäen saimme. Siitä lähtivät pyörät pyörimään. Talovalmistajien kilpailuttaminen ja lopullisen mallin valinta kävivät melko helposti. Päädyimme ratkaisuun, jossa ulkoseinät tulivat suurelementeistä. Raivauksen aloitimme maaliskuussa 2005, kesäkuussa aloimme tehdä pohjia, elokuussa pystytettiin talo aluskatteeseen asti ja siitä jatkettiin taas omin avuin. Onneksi apuna ja tukena on ollut tuttuja ja sukulaisia, joilla on rutkasti alan ammattitaitoa ja kokemusta, muuten tästä projektista olisi tullut täysin susi.

Joskus oon miettinyt, ajattelimmeko yhtään mitään järkevää, kun tähän ryhdyimme, tuskin. Tässä kuitenkin ollaan, kaksi yötä jäljellä tässä kuppaisessa läävässä. Sitten, ah, ihana, aluksi kylläkin hieman kyseenalainen autuus, omassa uudessa kodissa. Löylyt omassa, oikeammin kylläkin pankin saunassa. Ihan uskomattomalta tuntuu. Muutamaksi päiväksi on ollut helppo unohtaa muut ongelmansa tässä hullunmyllyssä. Toivottavasti kaikki ei leviä silmille taas, kun olemme asettuneet. Hassulta tuntuu myös se, ettei tarvitse lähteä tontille iltaisin. Tontti, sehän se on meille ollut koko projektin ajan, vielä tänäänkin. Missään välissä se ei muuttunut edes raksaksi. Opinkohan koskaan sanomaan sitä kodiksi? Kyllähän työsarkaa vielä riittää, pihan laitto, terassin ja lopullisten rappusten teko, autokatoksen askartelu ja sen semmoista. Luulen että olemme työllistäneet itsemme loppuelämäksi. Ruohonleikkuut ja lumityöt, onhan sitä niissäkin.

Nyt alan vielä pakkailla, aika pahasti on vaiheessa tuo muuttamisen paskamaisin osuus vielä. Onneksi ei jäänyt taas viimetippaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...