Joka aamu ristiriitaisuuteen saakka monipuolinen ihminen katsoo peiliin ja kysyy: "Huomenta! Kuka minä tänään olen?" Ilta on aamua viisaampi ja vain se voi näyttää, onko minäni vajonnut syviin mietintöihin rauhallisuuden maininkeihin, uponnut epätoivon syviin syövereihin vaiko noussut hurrikaanin kaltaisen vitutuksen huipulle. Oli miten oli, elämä on vaihtelevaa, elämä on ironista ja sen helmapellit ovat sarkasminkukkien koristamat. Lempiväreinä huumorinmusta, kurkkusalaatinvihreä, onnellisuudenpinkki ja mystikonvioletti. Intohimoina metsät, maanpuolustus ja tarve kasvaa, koroilla ja ilman.

lauantai 25. marraskuuta 2006

Hautajaiset seis! Vainaja puuttuu!

Otin raskaasti Maestro Leskisen poismenon. Itku tulee vähän väliä. Ovatko julkisuuden henkilöt jotenkin niin yhteistä omaisuutta, että heidän kuolemaansakin itkee kuin oman läheisensä menetystä? Osalla asianlaita saattaa näin ollakin, mun kohdalla ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Miksi ihmeessä tämä sitten ottaa niin kovin syvältä ja henkilökohtaisesti?

Ihailin Juicea kovasti, oikeammin hänen työnsä tuloksia, ja nehän ovat yhä olemassa. Se Juice, joka oli minulle tärkeä, ja joka kosketti, viihdytti ja lohdutti mua, joka laittoi pohtimaan ja toisaalta avasi näkökulmia, on yhä läsnä, jatkaa elämäänsä omissa töissään. Ne ovat edelleen minulla, käsissäni, mistä siis tämä suru? Juice oli suuri vaikuttaja, ja hänen työnsä personoituvat hyvin voimakkaasti hänen henkilöönsä. Siksi ehkä tuntuu, ettei ilman henkilöä voi olla mitään.

Juice teki upeaa työtä. En haluaisi käyttää ylisanoja, luulen, ettei se olisi Juicenkaan mielen mukaista, mutta siitä huolimatta hänet on mainittava neroksi, kielelliseksi neroksi. Juice on päässyt käyttämään sanansäiläänsä monien suurten mestareiden joukkoon ja on sieltä oleva esikuvana seuraajilleen. Hänen, jos kenen opetuslapsekseen halajaisin.

Ehtikö Juice sanoa sanottavansa? Toivon niin, haluaisin ajatella hänen lähteneen, niin että tunsi täyttäneensä työnsä, sanoneensa sen mitä sanottavaa oli. Olen iloinen, että pääsin pari vuotta sitten Juicelle henkilökohtaisesti sanomaan, miten hänen työtään ihailen. Hänelle ne olivat varmaan kehuja muiden joukossa, toivottavasti ei tulkinnut mielistelyksi, sitäkin saanee julkisuudessa paljon kohdata. Tämä tuli ainkin sydämestä.

R.I.P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Aiheista ja niiden vierestä

adhd ahdistus aistit ajankohtaista ajattelu ajatukset aliluonnollista alkoholi assosiaatiot autoilu awards carpe diem cfs deittailu eläimet elämyksiä En tajua energia epävarmuus eristäytyminen esipolvet fb geokätköily go with the flow harrastukset havainnointi henkisyys herkkyys hetkessä eläminen hetkiä hiljentyminen historia hymy häpeä ihmeitä ihmissuhteet ikä ilmiöt isänmaa itsetunto johdatuksia joka naisen niksikirja juniorin parhaat palat juokseminen juuret jännittäminen kaamosmasennus kaipaus kaipuu maaseudulle kehittyminen kengät kieli kiitollisuus kilpirauhanen kirjat kiusaaminen kohtaamisia kohti uutta kokkauksia kotijuttuja koulumuistoja kulttuuri kuppi nurin kuvat kysymyksiä lainatut lapsuusmuistot ldn lihakset loma lumi luonnollista luonnossa luontoemo luottamus lyriikat maalla materia matkailu meditointi menneitä metsänantimet metsässä mieliala miellyttäminen mietinpä vaan migreeni mpk muistoja mukelon kanssa musiikki musta huumori muutos mökillä naamio naisten valmiusliitto neuroosi niitä näitä note to self nukkuminen nähtävyyksiä onni opiskelu palstaviljely parisuhde parsimuksia pieniä ihmeitä pukeutuminen puut päivänpaistattelua raha rakkaus ravinto reissuja retkeilykamppeet runot ruoka sairastelu saivartelu sanat sarkasmi saunominen sinkkuelämää sisustaminen sitaatit sota suku sählinkejä säilöntä tapaturmia teini telttailu tilannekomiikka trangia tunteita tuotearviot työelämä ulkonäkö unettomuus uupumus vahvuus vanhemmuus vapaaehtoinen maanpuolustus vastuu vianmääritystä videot viljelypalsta vuodenajat vuodenkierto värit väsymys WTF yksinäisyys yliluonnollista ympäri Suomea ystäviä yöelämä äly ärsyttää
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...